Tämä on fiktion ja faktan sekoitus urheilutapahtumista yli 100 vuotta sitten. Kirjan kertoja oli mukana näkemässä ja kokemassa Oulun hiihtoa vuonna 1889, ja siitä kehittyi perinne, joka on jatkunut yhtäjaksoisesti yli 125 vuotta. Erityisen suuri urheilujuhla oli vuonna 1908, jolloin kisa oli kolmipäiväinen. Kertoja osallistui myös vuoden 1896 Olympiakisoihin Ateenassa sekä Bostonin maratonille vuonna 1908. Kuntourheilijalle osallistuminen on suurin voitto.
Olen kypsynyt kirjoittajaksi hyvin pitkän ajan kuluessa. Omat elämänkokemukseni, psykoterapian opintoni ja kriisit elämässäni ovat luoneet pohjaa tälle työlle. Omana mottonani on ollut, että en olisi haitaksi ihmisille, luonnolle enkä ympäristölle, enkä kateuksissani ja hurjapäisenä miehenä ryhtyisi tuhotöihin. Ikääntyminen on tuonut siihen sen lisäyksen, että nyt toivon voivani antaa muillekin ajattelemisen aihetta ja myönteistä sekä rakastavaa elämän asennetta. Jos yksikin lukija saa edes pienen toivon kipinän kirjoituksistani ja hän löytää omaakin kadoksissa ollutta luovuttaan, olen päässyt päämäärääni.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.