Takaisin koivun katveeseen

(...)Lenita perheineen on päätynyt muuttamaan Suomeen ja aloittamaan uuden elämän täällä. Tulevaisuuden toivo Kreikassa on peittynyt sankan talouskriisipilven taakse. Lenita Lehto kertoo tuosta painostavasta ajasta kreikkalaisen silmin, oman perheen silmin - tai sanoisinko sittenkin: sydämin.

(...) Kirjan sivuilta voin elävästi aistia vanhempien tunnelmat, kun Lenita miehensä kanssa istuu alas ynnäämään menoja ja tuloja. Ja tunsin itseni miltei lukijanakin tunkeilijaksi, niin isoista asioista on kyse. Kun elämisen mahdollisuuden kapenevat eikä talouskriisissä ole kyse ohimenevästä sinnittelystä, viisihenkinen perhe päättää aloittaa uuden elämän Suomessa.

Ja jälleen palaan siihen, mikä jo Lenitan esikoiskirjassa eniten sykähdytti: kreikkalaisten yhteisöllisyys, lähimmäisenrakkaus ja perhekeskeisyys. Kodin jättämisen ja maasta muuton suuret henkiset irtirepäisyt. Talo tarvitsee seinät ja katon, mutta voi sitä elämänlankojen vyyhtiä, mistä koti vuosien mittaan täyttyy! Yli 80-vuotiaan isän ja appiukon nyyhkytys riipaisee. Lähdön tunnekuohuissa on ratkaistava tuhat ja yksi käytännön asiaa, pakattava ja luovuttava - ja vielä kahdella suunnalla, sillä onhan määränpäätäkin valmisteltava uuteen elämänvaiheeseen. Miehelle ja lapsille Suomi on kokonaan uusi kotimaa, mutta Lenitallekaan maa ei ole enää sama kuin nuorena maailmalle lähtiessä.

Keväisin on aina suuri ilon aihe nähdä uudenuutukaiset ja hennot lehdet koivuissa. Odotettu kesä, uusi vaihe! Jos oli Kreikassa oliivipuut, niin meillä koivut - juhannuskoivut, saunavihdat, koivukujat ja valkoisen tuohiverhon kuvajaiset tyynen järven pinnalla. Koivun katveeseen voi rakentaa uutta elämää.

Juuri ilmestynyt Lenita Lehdon kirja Takaisin koivun katveeseen - paluumuuttajan elämänmuutos (Books on Demand) on paikoin järkyttävää luettavaa. Siksi, että se on niin elämänmakuinen kuvaus suomalais-kreikkalaisen viisihenkisen perheen muutosta talouskriisin kourista Kreikan länsirannikolta Agriniosta Suomeen, Raumalle. Oman kodin jättäminen, maahan- ja paluumuutto vuosikymmenten auvoisten Kreikka-vuosien jälkeen pakon sanelemana ei jätä lukijaa kylmäksi.

Lehto avaa meille konkreettisesti sen hädän ja tuskan mistä meillä ei ole aavistustakaan. Kulttuurishokki ja sopeutumisvaikeudet, ilmasto, ihmisten käyttäytyminen, kaikki on muuttunut, mutta on vain sopeuduttava.

Takaisin koivun katveeseen on jatkoa Lenita Lehdon viime vuonna ilmestyneelle kirjalle Suomityttö oliivimetsässä, joka kertoo kreikkalaisuudesta sellaisena kuin hän oppi sen tuntemaan 20 vuoden aikana.