Suomityttö oliivimetsässä

Lenita saapuu Dimitriksen kotikylään Agrínioon ja aivan uusi elämänvaihe osana kreikkalaista perhettä alkaa. Tästä alkaa myös kirjan ehdottomasti mielenkiintoisin osuus, sillä lukija suorastaan tempaistaan mukaan kreikkalaisen elämänmenon ytimeen. Hääseremoniat, lasten kastaminen, perheen ja uskonnon merkitys, perinteet ja uskomukset... Ensimmäiseksi hämmästyn sitä yhtenäisyyttä, jolla tapaa näistä asioita olen kuullut Kreikan matkoillamme tai lukenut toisaalla. Toiseksi hämmästyn kaikkea sitä uutta, mitä kirjasta voin Kreikka-kuvaani ammentaa. Ja tietenkin oliivipuut - niillä on aina kiistaton merkityksensä ja painava paikkansa! (...) ps. Tätä lukisin jatko-osankin.

Kirja koostuu useista kokonaisuuksista ja kaikki kreikkalaisen elämän yksityiskohdat tulevat lukijalle tutuiksi kirjoittajan tarkkojen huumorinhöystämien huomioiden myötä. (...) Tekstiä on miellyttävää lukea rivien välistä pilkistävän positiivisuuden takia. Siitä on kirjoittajalla ollut varmaan apua suhtautumisessa kirjassa kerrottujen yllättävienkin ja suomalaiselle vieraiden kreikkalaisten uskomusten ja taikauskon suhteen. Eräs kirjan kohokohdista on viikon kestävä oliivinkeräysretki vuorelle ja kuvaus oliivien tuotantoprosessista. (...) Lukijalle jää lämmöllä kirjoitetusta kirjasta onnellinen jälkimaku. Oliivimetsän ja sitruspuiden tuoksu ja lintujen laulu ympäröi lukijaa vielä pitkään lukemisen jälkeen.

Muinaiskreikkalaista sivistystä Lehto ei sanottavasti käsittele, mutta meidän aikamme kansankulttuuria hän valaisee tarkasti ja kuvaa suku- ja perheyhteyttä niin intensiivisesti, että lukija tuntee ne ihollaan. (...) Teos on kirjoitettu eloisasti ja notkeasti, lauseet vievät mukanaan. (...) Suomityttö oliivimetsässä poikkeaa virkistävästi siitä turisteille tarjottavasta houkutuskirjallisuudesta, joka täyttää kirjakauppojen Matkailu-hyllyt.