Tämä kirja on Suomenneidon takapuolen sipaisu - hienoinen helmannosto kesäisessä "roadrunoudessa", joka hengittää järvensuulla tauko-paikallaan - periaatteesta, aina laiturin niiasta rannalla makailuun... ..sinä suloinen suvi!
MATKA Lahnajärveltä Tikkurilaan on yllättävän pitkä, usko pois - mahdollinen lukivirheeni, sillä omastani viikon lojuin Saimaan rannalla, mutta Lahnajärveltä Sinirikontielle se kesti trippimittarin mukaan neljä vuotta yhdessä kesässä! Enkä saanut edes yhtään lahnaa!! Tämä runostrippi syntyi aidoista matkaruksauksista, jotka tein nykymaailmassa niin haihtuvalla lyijykynällä vasten notkuvaa paperia yhdessä aina niin avoimen puolisoni Empun kanssa [rakkaalla lapsella on aina niin monta nimeä, että kaikkea en kehtaa]. Mutta tämä kirja kehtaa kosia toukkaa, joka etsii lukua.
Tässä kesässä kävimme itäisessä Suomessa, edellisen vastarakkaaksi. Hersyimme kesän valoa, rakkaudesta, naurusta - kyynelten tiehyet täyttyvät kun jätän tämän kesätien.
Kun Iloinen Juomapoika jätti minut, minut valtasi sydämellään Suloinen Elotyttö. Kesä jakoi ja onneaan ei voi kuin jakaa, - ja nyt minä en lainaa mitään - vaan jaan: olkaamme hyviä: Suloisen elotytön kahdenkeskeiset sulot.
Minä, runoilija, teen päivätyöni röntgenhoitajana. Jo 20 vuoden mittainen ura sairaalassa antaa varmasti näkökulmaa inhimillisyydelle ja läsnäololle runoissani. Kirjoittajana olen kouluttautunut työnteon ohella sekä Helsingin Kriittisessä Korkeakoulussa 2010-2012 sekä Oriveden opiston runokursseilla. Monet opettajat runopolkuni varrella ovat olleet hyvänä tukena oman runominäni yhä kehittyvällä löytöretkellä.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.