Piispa Henrikin surmavirsi eli satoja vuosia kansan keskuudessa suullisena runolauluna, ennen kuin siitä esiintyviä versioita ryhdyttiin 1600-luvun alkupuolella kirjoittamaan muistiin. Tutkimus ja siihen liittyvä tieteellinen keskustelu tekstin alkuperästä ja historiallisuudesta on jatkunut nykypäivään asti kysyen välillä, onko Lallia ja piispa Henrikkiä ollut olemassakaan. Kokenut pienoiseeposten tekijä, inkeriläinen runoilija Arvo Survo on astunut keskusteluun mukaan, mutta taiteellisin keinoin. Hän ei ole lähtenyt selittelemään mitään tai kokoamaan vanhaa runoa erilaisista palasista yhteen, vaan on luonut taiteellisesti korkeatasoinen runoteoksen, joka hyvin sopii täydentämään sitä tieteellistä keskustelua, jota yhä käydään Suomen historian pisimmästä perinteestä.
Arvo Survo on tullut alun perin tunnetuksi Inkerin kirkon pappina, muusikkona ja perinteenkerääjä, mutta viime aikoina hän kunnostautunut myös runoilijana. Hän on kirjoittanut kolmen inkeriläisaiheisen pienoiseeposten sarjan: Niistä ensimmäinen Pääskölintu - päivälintu kertoo maailman synnyn inkeriläisen mytologian pohjalta, toinen Iku-Ruotus puolestaan käsittelee Inkerinmaan kokemia vainoja symbolisella tasolla eri aikakausina. Nykyaikaan ulottuva Korvekko pureutuu alueen elämäntapaan ja historiaan konkreettisemmalla tasolla kuin edeltäjänsä, mutta samalla taiturimaisella runollisella kerronnalla, kuin toisetkin pienoiseepokset. Saatuaan valmiiksi inkeriläisteemaiset eepoksensa Arvo Survo tarttui suullisena runolauluna satoja vuosia kulkeneeseen Piispa Henrikin surmavirteen ja kirjoitti alkuperäisen aiheen pohjalta pienoiseepoksen käyttäen omaa inkeriläisperäistä runokieltään. Tuloksena on taiteellisesti korkeatasoinen runoteos, joka hyvin sopii täydentämään sitä tieteellistä keskustelua, jota yhä käydään Suomen historian pisimmästä perinteestä.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.