Etäisyyden päästä näen on Petri Tapani Ervastin esikoisrunoteos. Se kertoo säkeistä jotka, syntyvät kesäyön purppurassa korkeapaineessa, jossain siinä valon ja linnun äänen kohdatessa.
Tällä matkalla, näissä virtauksissa, aurinko paistaa alas kuin vesi. Kosmos heijastuu hiljaisesta lumesta. Todellisuus lakkaa olemasta, sekoittuen uniin ja houreseen.
Petri Tapani Ervasti (1975) on luovan kirjoittamisen opintoja suorittanut esikoisrunoilija. Keski-iän kynnyksellä olemassaoloa ja aikaa pohtiva nojatuolifilosofi, jonka intohimon kohteena ovat unet ja luovuus.
Ervasti ei ole viileä ajattelija - hänen tekstinstä on värikästä. Kauniilla, aistimellisella ja itse asiassa helpola kielellä kirjoitetut runot voi lukea myös mielteiden virtana. Ajatukset ruumiillistuvat navetan puisiin portaisiin, jäätyneisiin kehäkukkiin, raparperijukurttiin, veritimanttiin, oransseihin muovituoleihin ja peltisiin purjeisiin. Käsittyyllisyyden pelossa ei tarvitse jättää tarttumatta esikoiseksi harvinaisen tasokkaaseen runoteokseen.
Pysähtyneen kaaoksen kauneus
Lapin Kansajoulukuuta 2018
Ervasti ei ole viileä ajattelija - hänen tekstinstä on värikästä. Kauniilla, aistimellisella ja itse asiassa helpola kielellä kirjoitetut runot voi lukea myös mielteiden virtana. Ajatukset ruumiillistuvat navetan puisiin portaisiin, jäätyneisiin kehäkukkiin, raparperijukurttiin, veritimanttiin, oransseihin muovituoleihin ja peltisiin purjeisiin. Käsittyyllisyyden pelossa ei tarvitse jättää tarttumatta esikoiseksi harvinaisen tasokkaaseen runoteokseen.