Kuovin huuto

Kuovin huuto

Jonna Ruuska

Klassikot & runot

Kovakantinen

120 sivua

ISBN-13: 9789522868060

Kustantaja: Books on Demand

Julkaistu: 27.01.2014

Kieli: suomi

Hakusanat: luontorunous, vuodenajat, luonto, luonnonkuvaus, runous

Arvostelu::
0%
24,90 €

sis. alv. / Toimituskulut

Julkaise oma kirjasi!

Julkaise oma kirjasi BoD:n kautta painettuna kirjana ja e-kirjana.

Lue lisää
Jonna Ruuskan esikoisrunoteos tarkastelee maailmaa ja vuoden kiertoa luonnon kautta. Se tutkii ja peilaa, ihastelee ja hämmästelee. Se laskeutuu välillä kontilleen murakkoiseen maahaan kokeakseen oivalluksia ja ihmeitä. Se suree. Ja löytää lohdun, sylin äiti maan ikiaikaisesta huomasta.

"Tule metsään!", se sanoo sinulle ja hymyilee.
Jonna Ruuska

Jonna Ruuska

Jonna Ruuska on kirjoittanut runoja jo yli kymmenen vuoden ajan. Hänen kauniissa ja vivahteikkaassa kielessään puhuu luonto monin äänin ja tuntein; suomalaiseen mielenmaisemaan vetoavasti. Hänen runojensa puheesta voi jokainen poimia itselleen jotain, jonka kanssa jatkaa matkaa ja johon palata.

Jonna Ruuska on saanut runostaan kunniamaininnan Runoja Suomesta-runokilpailussa. Suuren rakkausrunokilpailun tekstiviestisarjassa hän sijoittui toiselle sijalle vuonna 2011. Aukea.netin ja BoD:n järjestämässä runokilpailussa vuonna 2013 hän ylsi myös jaetulle toiselle sijalle.

Website: www.jonnaruuska.jimdo.com

Jonna Ruuska: Kuovin huuto

Yöpöydän kirjat

helmikuuta 2014

[...]
Ruuskan kokoelma oli juuri sitä, mitä tänään harmaana, loskaisena päivänä tarvitsin. Tämä päivä, tämä vuodenaika pyyhkiytyi pois silmistäni ja näin edessäni hennon vihreitä hiirenkorvia, haistoin auringossa paahtuvan heinän ja värähtelin kylmästä yhdessä ruskaisten lehtien kanssa. Ruuskan kielikuvissa on tuoreutta ja oivaltavuutta, aivan uudenlaisia tapoja ilmaista asioita. Esimerkiksi askeleen alla parkaiseva lätäkkö (s. 74) nostatti hymyn huulilleni, mutta samalla nuo muutamat pienet sanat herättivät välittömästi muiston myöhäisen syksyn tai varhaisen talven hennosti jäätyneistä rapakoista, joiden kylmää kantta mielelläni kävin rikkomassa niin lapsena kuin yhä edelleen.

Osan runoista luin kerran, nopeasti, toisiin palasin ja luin ne uudelleen, toisen, kolmannenkin kerran. Maistelin ja tunnustelin sanan kerrallaan, ajattelin kuvaa niiden takana ja merkitystä, jonka kirjoittaja runolla yrittää ilmaista. Ihastuin Ruuskan tyyliin kirjoittaa monitulkintaisia luontokuvia, jotka toisaalta peilaavat luontoa jopa lapsenomaisesti ihmettelevän katseen kautta, mutta toisaalta paljastavat aikuiselle synkkiäkin asioita yhteiskunnasta ja ihmisestä itsestään - niin kirjoittajasta kuin lukijastakin. Syvemmällä tasolla runoista löytyy myös viittauksia kansanperinteeseen ja mytologiaan.
[...]
Tähän runokokoelmaan tulen tulevaisuudessa palaamaan uudelleen; se on täynnä vaikuttavia trooppeja (esim. s. 33: runo keväällä tulvivasta pellosta, jossa kivet ovat kuin pintaan nousseita hylkeitä), jotka koskettavat mieleni maisemaa.
[...]
Suosittelen kokoelmaa luontorunoista nauttivalle lukijalle, joka tahtoo runoilta kauneutta ja keveyttä, mutta ei löydä näitä aineksia uudemmasta runoudesta. Voisin väittää, että Ruuskan kokoelmassa on klassikkoainesta.

Jonna Ruuska: Kuovin huuto

Ajatuksia kirjamaasta

maaliskuuta 2014

Jonna Ruuskan esikoisteos on kaunis runokirja luonnosta. Kirjassa käydään läpi koko vuosi luontoa seuraten, miten se muuttuu, mikä on kaunista, mikä on surullista. Kirja on jaoteltu hyvin näppärästi teemojen ja vuodenaikojen mukaan. Ruuska ei tarkastele luontoa vain runoilijana, vaan myös puiden ja eläintenkin näkökulmasta. Kirjan viimeisessä luvussa, Puut kävelleet pois, oikein havahduin luvun teemaan ihmisten aikaan saamaan näkyyn luonnossa ja miltä se luonnon asukkien silmin näyttää. Minua harmitti, että vähän synkeämpi teema oli jätetty viimeiseksi kirjan loppuun. Se antoi ajateltavaa, mutta olisin kaivannut jonkin pienen iloisemman luvun tämän jälkeen.
[...]
Tunsin kiinnostuvani tätä lukiessa enemmän luonnosta. Kaikki elävät olennot ja luonnon sävyt eri vuoden aikoina!
[...]
En ole paljoa runoja lukenut, mutta Ruuskan teos sai minut kaipaamaan lisää runoja.

Jonna Ruuska: Kuovin huuto

kujerruksia

kesäkuuta 2014

[...] viihdyin Ruuskan runojen parissa varsin hyvin. Luonnossa liikkuminen on selvästi kirjailijalle itselleen tärkeää ja se näkyy runoista, siitä miten luontoa arvostetaan ja toisaalta miten sen väärinkäyttöä surraan. Satumaisista kielikuvista pidin kovasti ja siitä kuinka kaikki herää eloon omalla tavallaan. Iltakävelyllä voi nähdä yksinäisen pajun jälkiä ja siitä kuinka juuri jäätynyt lätäkkö parkaisee kun siihen astuu.

Eniten pidin Ruuskan lyhimmistä runoista, tuokiokuvista, kahden tai kolmen rivin mittaisista. Niissä Ruuska mielestäni parhaimmillaan onnistuu luomaan vahvan tunnelman pienellä määrällä sanoja. Nämä lyhyimmät myös muistuttavat minua yhdestä suosikkirunoilijastani, Risto Rasasta. Tällaisia ovat esimerkiksi Ihana kesäilta, jossa mökki-illan tunnelma välittyy tuoksuineen tai Kaipaus, jossa kuullaan kirjalle nimensäkin antanut kuovin huuto. Pidemmät runot olisivat vaatineet minulta parempaa keskittymistä ja rauhoittumista. Ehkä palaan niihin joskus myöhemmin.

Kuovin huuto sopinee oivallisesti luonnon ja luontorunojen ystäville, rauhoittumiseen, kielikuvien kaipuuseen.

Kirjoita oma arvostelu
Kirjaudu sisään täällä kirjoittaaksesi arvostelun.
Search engine powered by ElasticSuite