Vuoden 2019 Nobelin-kirjallisuuspalkinnon saaneen itävaltalaisen kirjailijan Peter Handken esikoisnäytelmä Yleisönherjaus sai kantaesityksensä Frankfurt am Mainin Theater am Turmissa Claus Peymannin ohjauksena vuonna 1966. Näytelmä vaikutti tyrmäävällä tavalla aikalaisyleisöön ja aiheutti tunnereaktioita vailla vertaa. Näytelmässä sen henkilöt irtautuvat perinteisestä roolistaan ja rikkovat näyttämön 'neljännen seinän'; vuoroin ylistäen, vuoroin sättien salissa istuvaa yleisöä, ottaen psykologisesti haltuunsa kohtaamisen molemmat suunnat. Kyse on yleisön - kenen tahansa meistä - kyvystä kohdata minäänsä kohdistuva mielistely ja viiltely. Näytelmä avasi Handkelle kirjallisen uran, jolle ei löydy vertaistaan modernin kirjallisuuden historiassa. Suomennoksen alkusanoissa Handke itse luonnehtii puhenäytelmänsä lähtökohtia. Elokuvaohjaaja, kirjailija Rax Rinnekankaan Jälkikirjoitus analysoi Peter Handken valtaisaa tuotantoa ja uran dramaattista toista vaihetta 1990-luvulla käytyjen Jugoslavian hajoamissotien seurauksena. Teoksen ilmestyminen suomeksi on lahja teatteritaiteen ja eksistentiaalisen kirjallisuuden ystäville.
Vuoden 2019 Nobelisti Peter Handke (s. 1942, Griffen, Itävalta) on modernin kirjallisuuden omaleimaisimpia tekijöitä. Hänen valtaisa tuotantonsa käsittää kertomuksia, runoja, esseitä, näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia - mm. yhdessä Wim Wendersin kanssa tehty Berliinin taivaan alla (1987). Handken ilmaisu perustuu epätyyliin, jossa olennaista on kertojan sisäinen aistimus, tunne ja tulkinta aiheista, jotka kutsuvat assosiaatioiden syvään virtaan. Handke ylenkatsoo kirjallisuutta, joka kirjoittaa itseään median alustamista päivän aiheista median toivomalla tavalla. Hän kirjoittaa kimalaisten lennosta ja korentojen surinasta ja sosiaalisten rakenteiden muuttumisesta yhtä olennaisina elämän tapahtumina. LURRA Editions on julkaissut Handken tuotannosta aiemmin yhdeksän teosta (teoslista tämän kirjan lopussa). Handken esikoisnäytelmä Yleisönherjaus sai kantaesityksensä Claus Peymannin ohjauksena Theater am Turmissa Frankfurt am Mainissa vuonna 1966. Sen aiheuttamat reaktiot täyttivät katsojien tunnerekisterit koko laajuudeltaan. Näytelmässä henkilöt vuoroin ylistävät, vuoroin herjaavat yleisöään, ottaen psykologisesti haltuunsa kohtaamisen eri suunnat. Kyse on yleisön - kenen tahansa meistä - kyvystä kohdata egoonsa kohdistuva reaktio. Ne, jotka säilyvät kokemuksesta hengissä, voivat tuntea nauttineensa enemmän kuin teatterista. Ne, jotka kutistuvat, vievät koteihinsa mm. freudilaisen kysymyksen: Kuka minä oikeastaan olen? Yleisönherjaus avasi Peter Handkelle kirjallisen uran, jolle ei löydy vertaista modernin kirjallisuuden historiassa. Teoksen alkusanoissa kirjailija itse luonnehtii puhenäytelmänsä lähtökohtia. Jälkikirjoitus analysoi Handken tuotantoa ja uran dramaattista jälkivaihetta 1990-luvulla käytyjen Jugoslavian hajoamissotien seurauksena.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.