Kirjassa kerrotaan onko koiran ravitsemukselliset tarpeet mahdollista täyttää kotimaisilla, luonnonmukaisilla raaka-aineilla. Koiran luonnonmukainen ruokinta on kasvattanut suosiotaan koirilla esiintyvien allergioiden ja sairauksien vuoksi. Myös ruokinnan ekologisuus on yhä tärkeämpi asia monille. Ruuan prosessointi paitsi tuhoaa tärkeitä ravintoaineita ruuasta myös lisää energiahävikkiä. Tässä kirjassa käsitellään muutamia villivihanneksia, joita voi käyttää koiran ruokinnassa. Villivihanneksia voi jokainen kerätä omaan käyttöön jokamiehen oikeudella vaikka lenkkipolun varrelta ja säilöä niitä myös talven varalle. Ne sopivat myös omistajan ruuaksi ja hyvinvoinnin kohottajiksi. Koiralle on määritelty sen tarvitsemat määrät rasvaa, energiaa, suojaravinteita sekä hiven- ja kivennäisaineita, jotka sen pitäisi saada päivittäisestä ravinnostaan.Kirjan tarkoituksena on kertoa, kuinka koiran ravitsemukselliset tarpeet saadaan täytettyä lähellä tuotetuilla, luonnonmukaisilla raaka-aineilla ja antaa tietoa villivihannesten käytöstä koiran ruokinnassa.
Päivi Kultalahti on harrastanut villivihannesten käyttöä ja suorittanut alan opintoja Rovaniemen Ammattikorkeakoulussa. Päivillä on keruutuoteneuvojan pätevyys. Koirien omistajana heräsi kiinnostus villivihannesten käytöstä koirien hyvinvoinnin edistäjänä. Tästä sai alkunsa agrologi-opintojen opinnäytetyö.
Leena Hytönen
Leena Hytönen on kotoisin maatilalta, kasvien käyttö ihmisten ja eläinten ravintona ja hoidossa on tuttua jo lapsuudesta. Koiraharrastus on ollut mukana läpi yli 50 vuotisen elämän lapsuuden maatilan hiiri- ja rottakoirista tämän päivän harrastus- ja metsästyskoiriin. Eläinten henkinen ja fyysinen hyvinvointi on ollut aina lähellä sydäntä. Välillä on menty siinä metsikköön, kun oma järki ja kokemus on unohtunut markkinavoimien myllerryksessä ja yleiseen mielipiteeseen. Oma sairastuminen laittoi miettimään ravinnon merkitystä terveyteen, niin ihmisillä kuin koirillakin. Silloin muuttui oma ja koirien ruokavalio. Tervehtyminen alkoi ja sen innoittamana lisää tietoa on haettu eri lähteistä. Kirja sai alkunsa Seinäjoen Ammattikorkeakoulun agrologi-opinnoissa ja on osa opinnäytetyötä.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.