Tämä teos kokoaa yhteen Lapin sodan (1944-1945) kokeneiden ihmisten muistoja Pohjois-Suomesta. Kirja perustuu haastatteluihin ja kirjallisiin muisteluihin, ja se kertoo sodan aikana lapsina ja nuorina eläneiden ihmisten, evakkojen, pikkulottien ja lottien sekä perheenjäsenten kokemuksista evakkomatkoilla Pohjanmaalle ja Ruotsiin sekä paluusta tuhotuille kotiseuduille sodan jälkeen.
Teoksen keskiössä ovat erityisesti evakkokokemukset: lähteminen, matkat, elämä vieraissa oloissa ja paluu sodan jälkeen. Kertomukset kutsuvat lukijan pohtimaan, millaista olisi joutua lähtemään itse ja mitä ottaisi mukaan sekä mitä jättäisi taakseen. Kirja kuvaa siviiliväestön arkea sodan ja jälleenrakennuksen keskellä ja täydentää Lapin sodan historiakuvaa henkilökohtaisten muistojen ja muistitiedon kautta. Teos sopii kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Lapin sodasta, evakkojen kokemuksista ja pohjoissuomalaisesta lähihistoriasta.
Kirjan tekijä on Pohjois-Suomessa asuva kirjoittaja ja muistitiedon kerääjä, joka on itse haastatellut Lapin sodan kokeneita ihmisiä ja koonnut teoksen heidän muistoihinsa perustuen. Hän on lähtöisin pienestä yläsavolaisesta pitäjästä, ja tämä teos on hänen kolmas kirjansa. Kiinnostus aiheeseen pohjautuu myös henkilökohtaiseen taustaan: kirjailijan isoisä kaatui jatkosodassa elokuussa 1942, mikä on osaltaan herättänyt halun tallentaa sodan kokeneiden ihmisten muistoja tuleville sukupolville.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.