Kevyt runo sinä olet, painavaakin painavampi. Metsän humina asuu silmissäsi, oksalta oksalle hyppelehtivä laulu. Olet runo tältä ja tuolta puolen rajaa, muisto, jota yhä kannan mukanani, viiden gramman uni, hengitys, joka lakkasi mutta joka ei pääty. Ihmisen viimeinen hengenveto painaa viisi grammaa, yhtä paljon kuin Euroopan pienin lintu, hippiäinen. Näistä grammoista kirjan runot ja proosarunot kertovat, ne puhuvat hiljaisuudesta, kukkimisesta, hiekanjyvästä, hautausmaasta ja valosta.
Anja Romu (s. 1958) innostui runoista jo kouluaikana. Siitä lähtien runot ovat olleet matkakumppanina ja ystävänä eri muodoissa, ne ovat lievittäneet epävarmuutta, yksinäisyyttä ja suruja, joita elämä on tuonut mukanaan. Ne ovat tuoneet mukanaan toivoa, lohtua, syvyyttä ja valoa elämään. Runoja on julkaistu lehdissä, antologioissa ja sosiaalisen median eri kanavilla. Niitä on esitetty myös yleisön edessä erilaisissa tapahtumissa. Nyt julkaistu runokokoelma on tekijän toinen oma julkaisu.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.