Väistämätöntä on koskettava kertomus siitä, minkä me kaikki kohtaamme ennemmin tai myöhemmin, sillä surulta kukaan ei ole suojassa. Kirja on kirjoitettu aidosti, hallitusti ja esteettisesti tärkeästä teemasta. Sen vahvuutena on ajallinen etäisyys koettuihin menetyksiin. Pohdinta ja esseenomainen teksti yhdistyy minä-kertojan elämään ja konkretiaan. ”Kuolema tulee aina keskelle elämää. Olin kuvitellut, että siihen voisi jotenkin valmistautua. Olin kuvitellut, että se tavoittaisi ihmisen vasta vanhuudessa. Olin kuvitellut, ettei kuolema voisi tulla meidän elämäämme, arjen keskelle. Kunnes minun ei enää tarvinnut kuvitella.” Väistämättömiä ovat olleet lapsen, isän ja puolison menetykset. Niiden lisäksi teoksessa nousee keskeiseksi teemaksi kirjoittaminen, kadonneiden sanojen löytyminen vuosien kuluttua uudelleen. Kirjoittamalla kertoja pääsee elämän aitiopaikalle ja luo menneisyydelle ja toivolle merkityksen.
Teos on vertaistuen väline, mutta myös tarpeellinen kaikille, koska se ohjaa huomaamaan läheisyyden ja nyt hetkien arvon. Kirja jättää ajatuksiin voimakkaan jäljen. ”Olen kirjoittanut pelkoni pois. Olen käännellyt kuvaani ja tunteitani niin, että myös muut ovat saaneet tietää niistä, ehkä he peilaavat ajatuksiaan siihen, mitä olen kirjoittanut. Suru elää minussa ilon ja onnen kera.”
Marjaana Talonen on turkulainen opettaja ja koulutuspäällikkö, joka ei kirjassaan luovu toivosta. Hän kuvaa unohtumatonta kokemustaan kauniisti ja elävästi. Elämän kehitys ja muutos tulee hyvin esiin, luonto on tekstissä läsnä. ”Ei sen eteen pääse, minkä elämä mukanaan tuo.”
Marjaana on äiti, isoäiti, leski, opettaja ja koulutuspäällikkö. Turkulaistunut littoislainen, jolle perhe ja ystävät ovat hyvin tärkeitä. Hän kirjoittaa lyhytproosaa, sukutarinoita, asia- ja blogitekstejä. Marjaana on aina kirjoittanut päiväkirjaa ja rakastanut kirjeitä. Lukemalla ja kirjoittamalla hän tutkii elämää ja oppii. Kirjoittaminen on hänelle harrastus, ilmaisukeino, ääni ja katse. Marjaana Innostuu sanoista, lauseista, tarinoista, saduista ja kirjoista. Marjaana harrastaa tanssimista, penkoo historiallisia aineistoja, on kiinnostunut kansanperinteestä ja kaikesta mikä liittyy tavallisen ihmisen arkeen ja elämään. Hän tekee käsitöitä, käy metsäkävelyillä, sieniretkillä ja matkustelee. Hän on toiminut vapaaehtoisena tukihenkilönä, ryhmänohjaajana sekä vertaistukijana. Marjaanan motto: Kaikesta ympärillä löytyy tarinan aineksia, kaikesta voi ja pitää kirjoittaa.
(...) Marjaana Talonen on omakustanteena julkaissut kirjan Väistämätöntä. Se kertoo Talosen kohtaamasta kolmesta surusta. Lapsen surusta isän kuoleman jälkeen, oman lapsen menettämisen surusta sekä lesken surusta ja elämästä puolison menehtymisen jälkeen.(....) Talosen kirjan aiheet ovat osa yhteiskuntaamme, mutta näkymättömissä. Ne ovat asioita, joista ei puhuta.(...) Kirjoitin järjestääkseni ajatuksiani. Kirjoittamalla tutustuin itseeni ja elämääni uudelleen. (...) Kirjassa Talonen kertoo kirjoittaneensa pelkonsa pois. Kirja päättyy näin: Olen vapaa nauttimaan elämästä. Suru elää minussa ilon ja onnen kera. Tulevaisuus on minulle avoin, kuljen yksin ja luottavaisena omaan, uuteen, tasatahtiseen, tavalliseen elämään. —Nyt-hetkien merkitys on tärkeintä. Elämä on tässä,Talonen sanoo. (...)
Väistämätöntä
Käpy-lehti
marraskuuta 2024
(...) Talonen kuvailee lämpimästi pikkulapsiarkea, jota ensin sekoittaa syöpä, johon vain harvoin kuollaan. Lopulta arjen suistaa raiteiltaan sama syöpä, johon osa kuitenkin kuolee. Kerronnasta välittyy niin arjen lämpö kuin väsymys, uskoakseni lapsisyöpäperheiden todellisuus. Siitä välittyy myös täyttymätön tarve puhua menetyksistä, joista ystävät eivät uskalla kuunnella (...) Tarina itsessään oli lämmin ja realistinen, tarpeellinen kerrottavaksi. (...)
Kuolema tulee aina keskelle elämää
Turun tienoo- lehtitoukokuuta 2024
(...) Marjaana Talonen on omakustanteena julkaissut kirjan Väistämätöntä. Se kertoo Talosen kohtaamasta kolmesta surusta.
Lapsen surusta isän kuoleman jälkeen, oman lapsen menettämisen surusta sekä
lesken surusta ja elämästä puolison menehtymisen jälkeen.(....) Talosen kirjan aiheet ovat osa yhteiskuntaamme, mutta näkymättömissä. Ne ovat asioita, joista ei puhuta.(...) Kirjoitin järjestääkseni ajatuksiani. Kirjoittamalla tutustuin itseeni ja
elämääni uudelleen. (...) Kirjassa Talonen kertoo kirjoittaneensa pelkonsa pois. Kirja päättyy näin: Olen vapaa nauttimaan elämästä. Suru elää minussa ilon ja onnen kera. Tulevaisuus on minulle avoin, kuljen yksin ja luottavaisena omaan, uuteen, tasatahtiseen, tavalliseen elämään. —Nyt-hetkien merkitys on tärkeintä. Elämä on tässä,Talonen sanoo. (...)
Väistämätöntä
Käpy-lehtimarraskuuta 2024
(...) Talonen kuvailee lämpimästi pikkulapsiarkea,
jota ensin sekoittaa syöpä, johon vain harvoin kuollaan. Lopulta arjen suistaa raiteiltaan sama syöpä,
johon osa kuitenkin kuolee. Kerronnasta välittyy niin arjen lämpö kuin väsymys, uskoakseni lapsisyöpäperheiden todellisuus.
Siitä välittyy myös täyttymätön tarve puhua menetyksistä, joista ystävät eivät uskalla kuunnella (...) Tarina itsessään oli lämmin ja realistinen, tarpeellinen kerrottavaksi. (...)