Kaksi lasta, vilkas mielikuvitus ja täynnä salaisuuksia oleva metsä. Yhdessä nämä ovat kuin luotuja seikkailuille. Paitsi mitä, jos kyse ei olekaan lasten mielikuvituksesta, vaan ihmisiä oikeasti katoaa? Voiko mysteerisille katoamisille, jotka liitetään punapilkulliseen sirkkaan ja hänen Isäntäänsä, tehdä loppu?
Sain kirjan valmiiksi, kun olin 15. Peruskouluakaan ei oltu silloin vielä käyty. Näytin kirjan tutuille, jotka kannustivat painattaa sen, mutta kustantamoja ei nuorisoteokseni kiinnostanut. Ei ainakaan seitsemään vuoteen...
Olen 22-vuotias opiskelija Jyväskylästä. Opiskelen monialaiseksi kieliasiantuntijaksi. Kirjoittaminen on aina ollut intohimoni. Lapsuudesta asti hukutin huoleni ja iloni kirjoittamiseen, uusiin tarinoihin. Yllätys-yllätys: äidinkieli oli lempiaineeni, koska se antoi minun kirjoittaa, koetella kekseliäisyyttäni. "Vaarallisin leikki" alkoi unesta, jonka näin 9-vuotiaana. Näin tarinan lopun. Sen sijaan, että olisin pitänyt unta kauhu-unena, joka pitäisi unohtaa mahdollisimman pian, tartuin kynään ja paperiin. "Teokseni" ensimmäinen versio oli päälle 20 sivua pitkä. Vanhemmat toimivat silloin esilukijoina. He hymyilivät ja sanoivat, että "ei paha". 20-sivuinen teos unohtui pölyiseen nurkkaan, kunnes kolme vuotta myöhemmin nuori kirjalijapossu tajusi, että on aika siivota huone. Silloin kaivoin nurkasta "Veeran kesäseikkailut" ja ymmärsin, että haluan palata siihen.
Haluan kannustaa lapsia ja nuoria luovuuteen ja kirjoittamiseen. Kirjoittakaa miten haluatte, mistä haluatte, missä haluatte, jotta seikkailut eivät ikinä loppuisi.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.