Sodankäynnin muodot ovat vuosisatojen saatossa muuttuneet. Sodassa koettu inhimillinen kärsimys, epätoivo, pelko, ahdistus ja puute ovat kuitenkin säilyneet samanlaisina ajasta riippumatta. Ihmiset antavat sodalle äänen ja kasvot.
Teoksissaan kirjailija on antanut sodan tragedialle ihmisen kasvot ja äänen. Kirjailija pohtii moraalin merkitystä ja vallankäyttöön liittyvää vastuuta.
Sinikka Paavilaisen aikaisempi tuotanto:
Samaa unta - Kihlaparin kirjeitä sodan keskellä (Minerva 2007), romaani.
"Oli pakko kirjoittaa" – Sinikka Paavilainen on työstänyt runoja sotien kauhuista
Länsiväylä
joulukuuta 2018
Tuntemattoman Sotilaan Hauta -kirjassa on 50 ajatusta ja kokemusta sodasta. Paavilainen tarkastelee sotaa olemassa olleiden ihmisten ja muutaman eläimenkin näkökulmasta. Ihmiset antavat sodalle äänen ja kasvot. (...) Runot ovat ahdistavia tuokiokuvia sodasta, mutta niissä kaikissa on myös välähdyksiä rauhan kaipuusta ja haaveilua jostain kauniista.
"Oli pakko kirjoittaa" – Sinikka Paavilainen on työstänyt runoja sotien kauhuista
Länsiväyläjoulukuuta 2018
Tuntemattoman Sotilaan Hauta -kirjassa on 50 ajatusta ja kokemusta sodasta. Paavilainen tarkastelee sotaa olemassa olleiden ihmisten ja muutaman eläimenkin näkökulmasta. Ihmiset antavat sodalle äänen ja kasvot. (...) Runot ovat ahdistavia tuokiokuvia sodasta, mutta niissä kaikissa on myös välähdyksiä rauhan kaipuusta ja haaveilua jostain kauniista.