Tera ja Taija

Tavoitan elävänä muistikuvan laihasta mutta jo aika pitkäksi kasvaneesta vakavailmeisestä tytöstä koulumatkallaan. Hän ei ole onnellinen eikä onneton, vaan hiukan kuin erillään itsestään, aivan kuin hän tarkkailisi kulkuaan ulkopuolisena. Hän pelkää vaikuttavansa kömpelöltä ja rumalta, mutta toivoo näyttävänsä kauniilta, ja joskus toivo sentään syrjäyttää pelon. Syvällä mielessään hän uskoo, että tulevaisuudessa kömpelyys ja rumuus vaihtuu varmaliikkeiseksi kauneudeksi. Rumista ankanpoikasista tulee joutsenia, ja aivan varmasti hän on juuri sillä tavalla ruma ankanpoikanen, että hän oikeastaan on joutsen.