Päiväkirjaromaani aikuistumisesta. 90-luvun ajankuva teknoraveineen. Lukiolaisen maailma avartuu ja avautuu.
"En kestä tätä, en tajua yhtään mitään, tämä on aivan sekava moniulotteinen paikka ilman yhtä tai edes seitsemäätoista ainoaa oikeaa tapaa nähdä ja käsittää. Tämä on myös uskomattoman mielenkiintoinen paikka enkä ymmärrä miten joku, tai minä, voi enää koskaan olla kyllästynyt tai ettei ole muka mitään tekemistä tai kaikki vaan samaa vanhaa? Hullu paikka, maailma. Ihan liikaa kaikkea."
"Ihan hurjaa jo sekin, että voin keskustella jonkun kanssa saksaksi, oikean saksalaisen, joka asuu jossain, mihin ei silmällä näe eikä polkupyörällä pääse, jossain saman pallon pintakerroksessa, sittenkin niin naurettavan lähellä."
Liisa Rauhakoski, filosofian maisteri, s. 1974, asuu Hollannissa. Kasvanut Hyvinkäällä, opiskellut Helsingissä, muuttanut 1996 Saksaan ja 2001 Hollantiin.
Liisa Rauhakoski kirjoittaa omaelämäkerrallisia romaaneja, joiden aiheet ja tyyli elävät vaiheiden mukaan. Ulkomailla oleskelun aspektit ja huumori ovat läsnä useissa teoksissa. Havainnot kerrotaan realistisesti ja avoimesti.
Ensimmäinen julkaistu teos, "Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia", käsittelee Hollannissa asumisen alkuvuosia. Toinen romaani, "Niin vahva kuin olen", pureutuu avioeron kriisiin ja oman voiman heräämiseen päihdehuuruisessa suhteessa. Kolmas, "Vakosamettia ja karkkisadetta", palaa varhaisten lapsuusmuistojen nostalgiaan, 70- ja 80-luvun fiilistelyyn ja kasvamiseen Hyvinkäällä. Neljäs, "Tekno! Saksa! Elämä! Ysärinuoren päiväkirjat" avaa nuoruuden kasvua ja aivoituksia lukiolaisen ja opiskelijan päiväkirjatekstein.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.