Sotamarsalkkamme Mannerheim oli Uudenmaan rakuunarykmentin (URR) kunniapäällikkö ja tämä rykmentti oli hänen lempilapsensa. Jatkosodan aikana Niilo Kenjakka toimi rakuunarykmentissä eversti Hans Olof von Essenin ja everstiluutnantti Å. Wahrenin alaisuudessa tiedustelu-upseerina. Hän oli myös metsäosaston toimistoupseerina Petroskoissa ja Aunusjoella. Hän osallistui taisteluihin mm. seuraavissa paikoissa: Ilomantsi, Tolvajärvi, Oukannus, Ravanmäki, Lahtikylä, Sunajoki, Vornova, Sunajoen ylitys. Kohtaamisia sodan aikana oli myös Hämeen ratsuväkirykmentin (HRR) komentajaeversti Ehrnroothin kanssa.
Tähän kirjaan on puhtaaksikirjoitettu Niilo Kenjakan päiväkirjojen tekstejä vuosilta 1941-1944. Päiväkirjat tuovat meidän lähellemme sodan kauheudet, sotilaan ajatukset ja tunteet rintamalta, raastavan koti-ikävän ja taistelutahdon Suomen puolesta. Vihkoista näki, että ne olivat olleet rintamaolosuhteissa, osa likaantuneita ja kastuneita. Koskettavinta oli se, että tekstistä huokui välillä väsyneen sotilaan ajatuksen harhailu, mutta kuitenkin kyky havaita kaiken kauheuden keskellä luonnon kauneus ja tehdä inhimillisiä huomioita sekä aseveljistä että vihollisista.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.