Lassen ja hänen kummisetänsä Victorin ura yksityisetsivänä ei ala odotetusti. Heidät palkkaa tietoturvayritys, joka on joutunut alamaailman kiristyksen uhriksi. Etsivien ensimmäinen juttu uhkaa jäädä samalla viimeiseksi, kun he saavat palkkatappajan peräänsä. Lahjotuista poliiseistakaan ei ole juuri apua, mutta Victorin kokemus entisenä poliisina – ja rikollisena – auttaa häntä selviytymään. Parikymppinen Lasse on sen sijaan sotkeutunut juttuun niin syvälle, ettei siitä näytä olevan ulospääsyä.
Krista Virinkorpi paneutuu henkilöidensä tekemisiin huolellisesti. Autojen merkit, pukujen kuosit ja ihmisten henkilökemiat dokumentoidaan yksityiskohtaisesti ja paikoin suorastaan herkutellen. Ihmisen heikkous ja raadollisuus peilautuu toisaalta meistä kaikista löytyvää hyvän elämän tavoittelua vasten. Omaleimainen, kuivahko huumori keventää nopeatempoisia ja synkänpuhuvia kohtauksia, mutta sanailu ja vauhti ovat alan parhaiden perinteiden mukaisia. Tämä ei ole ”kovaksikeitetty dekkari” vaan oivaltava rikosromaani, jonka henkilöt edustavat sekä lain oikeaa että nurjaa puolta – joskus molempia samanaikaisesti. Konnan ja uhrin osat saattavat sekoittua.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.