Taivas on sinertävä. Aurinko nousee. On kylmää ja koleaa, minä ajattelen Lappia.
Käsissäsi on erityisherkän ja pohdiskelevan pohjoisen naisen lapsuuden unelma: Buohttá Tulisillan esikoisteos.
Vaasalaistuneen, mutta Lappia sydämessään kantavan Buohttán mielenkiinnon kohteisiin kuuluvat kirjoittaminen, tähtitiede, luonto ja eläimet.
Tätä 80-luvun alussa syntynyttä naista voi hyvällä syyllä kutsua periksiantamattomaksi selviytyjäksi ja itsensä voittajaksi, sillä elämä ei ole säästellyt häntä vastoinkäymisiltä.
Käsissäsi on erityisherkän ja pohdiskelevan pohjoisen naisen lapsuuden unelma: Buohttá Tulisillan esikoisteos.
Vaasalaistuneen, mutta Lappia sydämessään kantavan Buohttán mielenkiinnon kohteisiin kuuluvat kirjoittaminen, luonto, eläimet ja tähtitiede.
Tätä 80-luvun alussa syntynyttä naista voi hyvällä syyllä kutsua periksiantamattomaksi selviytyjäksi ja itsensä voittajaksi, sillä elämä ei ole säästellyt häntä vastoinkäymisiltä.
Kirjassa kuvataan 1980-luvulla syntyneen nuoren ja nuoren aikuisen tunto ja lastenkodista lähtien, usein ajatuksissa myöhemminkin sinne palaten… Tuhannet itkut olen siellä itkenyt / ..Pienenä olin kiltti ja avulias. / Nyt olen pelkkä nolla, kuka / auttaisi minua / tällä pitkällä elämäntiellä? (Monet päivät lastenko dissa olin, s. 19.) Vaasalaistuneen Buohttá Tulisillan selkeästi kirjoitetussa runokirjassa rakaste taan isää ja rakastetaan äitiä. Takakannen esittelyn mukaan Lappia sydämessään kantavan runoilijan teoksessa halutaan lastenkodista pois. Mutta se ei vaan onnistu. Elämä ei ota aina vastaan, silti sinnikkyys ja usko toisiin ei horju. Jossain on Lappi, minne olisi suunta. Nyt olen tullut isoksi, / lasten mailta aina / maailmanloppuun. / Tumma tyrsky täällä / erottaa taivaan ja maan.
Kirjaan kasvaessa
yhdistysavain.fihuhtikuuta 2026
Kirjassa kuvataan 1980-luvulla syntyneen nuoren ja nuoren aikuisen tunto
ja lastenkodista lähtien, usein ajatuksissa myöhemminkin sinne palaten…
Tuhannet itkut olen siellä itkenyt / ..Pienenä olin kiltti ja avulias. / Nyt olen pelkkä
nolla, kuka / auttaisi minua / tällä pitkällä elämäntiellä? (Monet päivät lastenko
dissa olin, s. 19.)
Vaasalaistuneen Buohttá Tulisillan selkeästi kirjoitetussa runokirjassa rakaste
taan isää ja rakastetaan äitiä. Takakannen esittelyn mukaan Lappia sydämessään
kantavan runoilijan teoksessa halutaan lastenkodista pois. Mutta se ei vaan onnistu.
Elämä ei ota aina vastaan, silti sinnikkyys ja usko toisiin ei horju. Jossain on Lappi,
minne olisi suunta.
Nyt olen tullut isoksi, / lasten mailta aina / maailmanloppuun. / Tumma tyrsky
täällä / erottaa taivaan ja maan.