Soma Inferno on rohkea, henkilökohtainen tilitys rankasta menneisyydestä ja siitä, millaista on, kun mieli lopulta sairastuu. Se on matka ihmisen mieleen ja alitajuntaan. Se on matka psykoosin kautta euforiaan ja rakkauteen. Se on tuntevan ihmisen matka, jonka päämääränä on oman paikan löytäminen täällä.
Soma Infernon kuvituksena on käytetty kirjailijan omia, mielisairaalassa puolen vuoden aikana tekemiä piirroksia, jotka visualisoivat psykoottisen mielen epätodellista sielunmaailmaa ja runojen sanomaa.
Soma Inferno -runokokoelma osoittaa lukijalle, että vaikka psykoosi on rankka, pelottava kokemus niin potilaalle itselleen kuin hänen läheisilleenkin, siitä voi selvitä. Elämä jatkuu.
Sami Syysmetsä (s.1980) on Porissa syntynyt, Ulvilassa lapsuutensa viettänyt kirjailija. Rikkinäisessä kodissaan tämä paljon pohtiva ja hiljainen lapsi löysi lohdun kirjallisuudesta, musiikista, kuvataiteista ja roolipeleistä.
Teini-iässä punk-rock vei hänet maailmalle. Kirjoittaminen ja lukeminen olivat yhä – musiikin lisäksi – niitä asioita, jotka ajoivat häntä elämässä eteenpäin.
”Tee se itse” on motto, jonka kirjailija oppi jo nuorena, punkkarina ollessaan. Ja itse hän on ”sen” tehnyt: omaa pienlehteä, kirjoitelmia muihin lehtiin ja lopulta kolumneja paikallislehteen.
Sami Syysmetsän suurin rakkaus löytyi kuitenkin runoista ja kaunokirjallisuudesta, joissa hänen sarkastinen huumorintajunsa ja toisinaan melankolinen mielenlaatunsa pääsevät parhaiten esille. Elämäntaistelijana ja ikuisena optimistina hän pyrkii antamaan lukijalle myös lohtua maailman myrskyissä.
"Syysmetsän useissa runoissa mennään hurjasti kuin vuoristoradalla. Ajatus ei aina ehdi selkiytyä huudahdusta kummemmaksi, kaikkina päivinä runontekijä ei jaksa. Mutta päällimmäiseksi teoksen runoista nousee viesti, että ihminen on kestävä ja riittävä juuri sellaisenaan. Hän selviää omana itsenään. Siksi kirja on monelle myös lohtukirja, rohkaisija, selviytymistarina. [...] Elämältä – juuri elämältä – Sami Syysmetsän runot maistuvat."
Sami Syysmetsä: Soma Inferno. 2013.
Porilaine.Blogittammikuuta 2015
"Syysmetsän useissa runoissa mennään hurjasti kuin vuoristoradalla. Ajatus ei aina ehdi selkiytyä huudahdusta kummemmaksi, kaikkina päivinä runontekijä ei jaksa. Mutta päällimmäiseksi teoksen runoista nousee viesti, että ihminen on kestävä ja riittävä juuri sellaisenaan. Hän selviää omana itsenään. Siksi kirja on monelle myös lohtukirja, rohkaisija, selviytymistarina. [...] Elämältä – juuri elämältä – Sami Syysmetsän runot maistuvat."