Friedrich Nietzschen »Epäajanmukaisia tutkisteluja» ilmestyi neljässä osassa vuosina 1873-1876. Sen kolmas osa, »Schopenhauer kasvattajana», ilmestyi 1874. Sitä kirjoittaessaan Nietzsche oli jo alkanut vieraantua suuren pessimistin filosofiasta, mutta ei itse filosofista: Schopenhauer on Nietzschelle ennen kaikkea innostava esikuva, jonka kasvattava vaikutus ei perustu opetuksiin ja dogmeihin, vaan inhimilliseen esimerkkiin, siihen, kuinka hän eli ja millainen ihminen hän oli.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.