Saksan metso

Kalevi Korpi

Pseudonyymin Kalevi Korpi takana on 1948 Tampereella syntynyt lääkäri. Lapsuus- ja kouluvuodet hän asui Tampereella. Opinahjonsa olivat Tammelan kansakoulu, Sammon yhteislyseo ja Helsingin Yliopisto, jossa hän opiskeli neljässä tiedekunnassa. Lääketieteellisestä ja valtiotieteellisestä lisensiaatin ja historiallis-kielitieteellisestä filosofian tohtorin tutkinto teoreettisessa filosofiassa. Matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta kemian, fysiikan ja astronomian opintosuorituksia. Varsinaista leipätyötään, lääkärin ammattia, hän harjoitti paria vuotta vaille puoli vuosisataa.
Kalevi Korpi on kirjoittanut viisi eräkirjaa: ”Pienoiskiväärillä”, ”Maa jota ei enää ole”, ”Pedon vuosi”, ”Jousella ja vähän muullakin” sekä ”Meren koiria ja maalintuja”, neljä ensimmäistä WSOY:n kustantamina. Hänen kirjoissaan ei kuljeta A.E. Järvisen tapaan kirveen koskemattomia erämaita siitä yksinkertaisesta syystä että niitä ei enää ole. Ne poikkeavat realistisen tyylinsä vuoksi myös kyseisen klassikon turgenjeviläisestä, romantisoidusta maalailusta. Ja vaikeaa se olisikin nykyisissä talousmetsissä hakkuuaukkojen keskellä. Korpi on suorasukaisuudessaan pikemminkin vanhan salametsästäjän, eräkirjailija Unto Ekin sukulaissielu.
Eräpolkuja Korpi on samoillut yli kuusikymmentä vuotta. Hänen kirjoissaan lukija pääsee mukaan hallijahtiin Suomenlahdelle, norppajäille Perämerelle, majavajahtiin, lintumetsälle pystykorvan kanssa, kovaotteiseen pienpetojahtiin, urbaaniin rusakkojahtiin, metson soitimeen, keväiseen kalkasjahtiin, kauriin metsästykseen, näädän pyyntiin, talviseen latvalintujahtiin ja villisikaa jahtaamaan muiden muassa. Ikivanhoja menetelmiäkään unohtamatta: hirventaljaan pukeutuminen metson erehdyttämiseksi. Kalevi Korpi taitaa olla ainoa eräkirjailija, joka on kirjoittanut jousimetsästyksestä. Eikä hänen tarinoissaan unohdeta epäonnistumisiakaan, joita ei yleensä ole tapana muistella. Näin pitkälle eräpolulle mahtuu merkillisiä sattumuksia, etiäisiä sekä humoristisia episodeja. Novelleille antaa oman värinsä myös ronski huumori, itseironia ja sarkastiset huomiot ihmisen elämästä. Korpea suorastaan raivostuttaa nykyinen metsien raiskaaminen ja sen seurauksena metsänväen ankea kohtalo. Metsäkanalinnut ovat Korven sydäntä lähellä, muitakaan unohtamatta; hän on hoitanut orvot fasaanin, tervapääskyn ja haarapääskysen pojat lentokuntoon. Korpi on myös lintumaalari. Hän on tehnyt kuvituksen ja kansikuvat kirjoihinsa, myös uuteen kirjaansa ”Saksanmetsoon”.
Nykyisin Korpi asuu keskisessä Suomessa pystykorvansa Pojun kanssa. Nimittää itseään nykyään pienviljelijäksi, onhan parisataavuotiaassa talossa sentään puutarha ja muutamia peltotilkkuja. Ja tyhjä navetta, jossa on ainoastaan kesäasukkaita: pääskysiä.