Olen 20-vuotias mielenterveyspotilas. Keväällä 2024 oli pitkä jakso jolloin olin sairaslomalla, mutta hyvässä kunnossa. Minulla ei ollut päivisin mitään tekemistä, joten keksin itselleni projektin. Aloin kirjoittamaan sairasteluaikojen päiväkirjoja sähköiseen muotoon, selkeämmin luettaviksi. Näin minun ei tarvitsisi enää joka kerta tulkita sekavia, tunteen vallassa sinne tänne kirjoittamiani pätkiä, jos haluaisin palata kirjoituksiini. Päiväkirjoja siirtäessäni innostuin kirjoittamaan täysin uutta tekstiä kokemuksistani ja kommentoimaan päiväkirjamerkintöjä.
Yhtenä päivänä istuin kirjoittamassa, kun ystävä sanoi että hän haluaisi lukea tekstini, kunhan saisin sen valmiiksi. Tästä heräsi ajatus, että ehkä muutkin olisivat kiinostuneita lukemaan tarinani. Olivathan monet seuranneet sairasteluani tietämättä kuitenkaan kaikkea, koska salailin paljon enkä jaksanut selitellä.
Nyt projektini on valmis. Olisin voinut jatkaa kirjoittamista ja valmiin tekstin muokkaamista loputtomasti. Tekstin kirjoittamisella on oma terapeuttinen vaikutuksensa, mutta vaikeiden asioiden loputon läpikäyminen ei enää tunnu hyvältä.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.