Parisuhteissa pettyneen ja parisuihteissa kaltoin kohdellun miehen saatanan synkkiä säkeitä, kun lapsuuden parhaat ystävät ovat kuolleet, eikä minkään pilven raosta tunnu paistavan valoa. Vaimo ei ymmärrä vihjeitä, eikä suoraa puhetta. Ympärillä on pelkkää tyhjää pimeyttä ja pimeää tyhjyyttä, mutta silti on noustava joka päivä ylläpitämään kulissia.
Tapani Toppi on hyvä mies, ei mukava. Omalla tavallaan änkyrä ukko, joka vihaa maanantaita, maanantai-ihmisiä ja ihmisiä yleensäkin. Se ei kuitenkaan näy ulospäin, sillä Tapani on mestari piilottamaan tunteensa viimeiseen paitaan asti.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.