Kepeiden kolumnien ja parin dekkarin jälkeen kirjoittaja on vaihtanut tyylinsä proosasta lyyrisempään ilmaisuun. Kokeileva muutos on myös salanimellä kirjoittaminen. Se tuntui tekijän itsensä mielestä jollakin tapaa oikeammalta. Runot on kirjoitettu pitkällä aikavälillä, mutta melankolinen perusvire säilyy samanlaisena jopa toistuvasti. Kirjoittaja yllättyi itsekin, miten tärkeitä valo ja kesä ovat hänelle. Niiden käsittely on yhtä helppoa kuin rakkaudesta kirjoittaminen vaikeaa. Ajatus, että kirjan runoista synkimmätkin ovat syntyneet onnellisempana aikana kuin mitä maailma nyt elää, ei taida lohduttaa ketään.
Ervo Ravas on runoilijana nuorempi kuin oikea minänsä, mutta iällä ei liene isoa merkitystä. Kirjailijana hän on yhä edelleen lupaus, mikä saattaa olla pysyvä olotila. Kukaan ei ole niin sanonut, mutta hän on joutunut sen itse toteamaan. Kaupungissa ikänsä asuneena hänellä on romanttinen käsitys elämästä maalla. Sitä tunnetta ovat ruokkineet kymmenet tai jopa sadatkin vanhat elokuvat. Oma mielikuvitus on lisännyt siihen vielä osansa.
Motto: Jos vielä laulutaidon jostain saisin maljan täyden kunniaksi kumoaisin
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.