Perhonen kertoo rakkaudesta, joka ei kuole koskaan. Se on tarina surusta, pohjattomasta ikävästä, syyllisyyden tunteesta ja tuskasta, joka seuraa minua jokaisella askeleellani, askel askeleelta läpi elämäni. Perhonen on kuin kyynel silmäkulmassani - kyynel, jota kukaan lähelläni oleva ei voi nähdä.
Kirjailija toivoo, että Perhonen avaa kanssaihmisten silmät ja tuo lohtua niille, jotka ovat kokeneet saman.
Merja Kivimäki on viiden lapsen äiti. Menetettyään vanhimman lapsensa kirjoittamisesta ja Kainuun luonnosta tuli hänelle keino selviytyä. Perhoseen hän on tallentanut ajatuksiaan,kokemuksiaan ja tunteitaan yhdeksän vuoden ajalta.
Merja Kivimäki on omistanut kirjan nuorena kuolleelle tyttärelleen. Tyttärestä jääneet muistot ovat tallentuneet elävästi hänen mieleensä. Menetyksen jälkeen hän kokee arvomaailmansa muuttuneen. Suru on työstettävä. Ajan myötä sen kanssa oppii elämään, vaikka menetystä ei koskaan pysty täysin hyväksymään. Hän tuntee muuttuneensa ihmisenä.
"Elä tätä päivää. Älä murehdi huomista. Muistele mennyttä. Sitä et voi saada takaisin. On vain muistot. Tulevaisuuttasi et voi tietää.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.