Tämä kirja on koottu Aira Niemen nuoruuden päiväkirjoista, jotka valaisevat, millaista oli lukiolaistytön elämä keskellä sodan ajan pimennettyä Helsinkiä. Millaista oli käydä koulua, kun ilmahälytykset keskeyttivät oppitunteja ja tentteihin piti lukea yöllä pommisuojassa? Entä miten käy ylioppilaskirjoituksille, kun koulut suljetaan ja Helsinki joutuu suurpommitusten kohteeksi?
Kirjeenvaihto rintamasotilaiden kanssa johti tapaamisiin heidän lomillaan ja sitä kautta romanttisiin suhdekiemuroihin sekä suuriin rakkaustarinoihin. Päiväkirjoista käy ilmi, kuinka läheiset pyrkivät suojelemaan Airaa sodan raakuudelta, ja hän on saanut elää myös tavallista teinitytön elämää siihen kuuluvine huvituksineen. Täysihoitolalomat Siuntiossa, Helsingin elokuvateatterit, ravintolat ja kielletyt tanssihetket luovat voimakkaan vastakohdan sodan traagisuudelle.
Airan rehelliset pohdinnat kuvaavat sen ajan nuoren ajatusmaailmaa, ja yksityiskohtaiset kuvaukset luovat autenttista ajankuvaa Helsingistä sodan aikana. Päiväkirjoissa vilahtaa myös tunnettuja helsinkiläisnimiä, kuten Urho Somersalmi, Sakari Jurkka, Valentin Vaala, Åke Blomqvist, Aaro Hellaakoski, Kirsi Kunnas ja Abraham Stiller.
Tämä on sekä kasvukertomus että dokumentti sodan ajan Helsingistä. Tarina, jossa jokainen kirje voi olla viimeinen.
Aira Marita Niemi (myöhemmin Makkonen ja Nikkilä) syntyi vuonna 1924 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat Olavi Niemi ja Anna Lydia Löfving. Aira asui lapsuutensa ja nuoruutensa Helsingin Kalliossa ja piti aktiivisesti päiväkirjaa elämästään vuosina 1939-1945. Hän kävi Töölössä sijainnutta Tyttönormaalilyseota ja kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1944 koulun ollessa sodan vuoksi evakuoituna Sysmään. Hän opiskeli kaksi vuotta hammaslääketiedettä Helsingin yliopistossa ja jäi lapsia saatuaan kotirouvaksi. Airan ensimmäinen puoliso oli professori Olli Makkonen. Perhe asui Helsingin Käpylässä ja muutti vuonna 1960 Espoon Haukilahteen.
Kotirouvana ollessaan Aira toimi Metsänhoitajien rouvat ry:n sihteerinä ja puheenjohtajana. Aira palasi työelämään 1970-luvulla ja työskenteli Ulkoasiainministeriössä toimistosihteerinä. Ennen eläkkeelle jäämistään hän oli töissä Suomen suurlähetystössä Tukholmassa. Aira sai Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan mitalin vuonna 1983. Hän muutti Espoosta takaisin Helsinkiin vuonna 1990 ja asui Töölössä Museokadulla. Leskeksi jäätyään Aira avioitui vuonna 1999 Usko Nikkilän kanssa. Aira kuoli Helsingissä vuonna 2009.
Satu Tuoriniemi (Ed.)
Kirjan on koonnut ja taittanut Airan lapsenlapsi Satu Tuoriniemi. Kirjan kuvittamiseen sekä editointiin on osallistunut Airan poika Lasse Makkonen.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.