Portugalin 1900-luvun alun runouden suuria nimiä olivat Fernando Pessoan ohella Florbela Espanca ja Mário de Sa-Carneiro. Kukin heistä oli kuitenkin tuottelias myös prosaistina, ja tähän kirjaan onkin kolmikolta suomennettu valikoima kertomuksia ja novelleja.
Kahden viimeksi mainitun kirjailijan tuotantoa julkaistaan nyt suomeksi ensimmäistä kertaa. Pessoan aikalaisten Espancan ja Sá-Carneiron tuotanto on jäänyt meillä tähän asti täysin pimentoon. Tähän kokoelmaan on suomennettu Pessoan kahden kertomuksen lisäksi viisi Espancan runollista novellilla ja yksi Sá-Carneiron kirjoittama huikea tarina, jonka tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alun Lissaboniin ja Pariisiin.
Pessoa ja Sá-Carneiro tunsivat toisensa hyvin ja toimivat mm. kulttuurilehtien julkaisijoina Lissabonissa. Espancaa Pessoa nimitti sielunsisarekseen. On siis luontevaa koota näiden kolmen kertojan teksteistä valikoima yksiin kansiin.
IMPROMPTU KUSTANNUS on pienkustantamo, jonka käännöstuotannon painopiste on romaanisen kielialueen klassikkoteoksissa. Italian ja ranskan jälkeen kielivalikoimaan tulee nyt siis mukaan myös portugali.
Suomentaja on Timo Nykänen.
Osta klassikko! Lue klassikkoja, se kannattaa! IMPROMPTU KUSTANNUS
Fernando Pessoaa (1888-1935) pidetään Portugalin 1900-luvun alun modernismin merkittävimpänä kirjailijana ja runoilijana. Pessoalla on ollut suuri vaikutus paitsi portugalinkieliseen kirjallisuuteen, myös maailmankirjallisuuteen laajemmin. Hän pohtii teoksissaan usein identiteetin, todellisuuden ja olemassaolon teemoja. Pessoa tunnetaan monimutkaisesta ja innovatiivisesta kirjallisten salanimien eli heteronyymien käytöstä, sillä hänen tiedetään kirjoittaneen lähes kahdeksallakymmenellä eri salanimellä, joiden avulla hän tutki erilaisia tyylejä, teemoja ja ajattelutapoja. Heteronyyymeistä tunnetuimpia ovat mm. Bernardo Soares, Ricardo Reis, Alberto Caeiro ja Álvaro de Campos. Elinaikanaan Pessoa julkaisi vain yhden portugalinkielisen runoteoksen Mensagem, ja suuri osa hänen erittäin laajasta tuo-tannostaan onkin julkaistu postuumisti. Runouden lisäksi hän kirjoitti hyvin paljon myös proosaa sekä artikkeleita eri lehtiin. Näistä tärkeimpiä olivat ainakin Orpheu (Pessoan yhdessä Mário de Sá-Carneiron kanssa perustama lehti), Athena ja Portugal Futurista. Tähän suomennoskokoelmaan on valittu kaksi ennen suomentamatonta Pessoan kertomusta.
Florbela Espanca
Florbela Espanca (1894-1930), oikealta nimeltään Flor Bela d'Alma da Conceição, tunnetaan Portugalissa erityisesti voimakkaan feministisestä runoudestaan, mutta hän kirjoitti myös paljon proosaa. Tähän teokseen on valittu suomennettavaksi viisi Espancan novellia. Tätä ennen hänen tuotantoaan ei ole käännetty lainkaan suomeksi. Espancan äiti kuoli 29-vuotiaana vuonna 1908. Muutama kuukausi sen jälkeen Espancasta tuli yksi ensimmäisistä naisopiskelijoista Liceu André de Gouveiassa, perinteisesti miehille tarkoitetussa opinahjossa Évorassa. Hän keskeytti opiskelunsa siellä, mutta opiskeli myöhemmin Lissabonin yliopistossa. Monet Espancan proosateksteistä käsittelevät tai sivuavat jollain tavalla kuoleman teemaa. Tähän kokoelmaan valitut viisi novellia eivät tee tästä poikkeusta. Niiden sävy ei kuitenkaan ole välttämättä synkkä. Florbela Espancan veli kuoli lento-onnettomuudessa, mikä vaikutti häneen syvästi. Veljen kuolema inspiroi Espancaa kirjoittamaan teoksen As Máscaras do Destino (Kohtalon naamiot). Tuosta teoksesta on peräisin kolme tämän kokoelman tarinaa: Kuollut nainen, Kuolleet eivät palaa ja Manuel Garcian intohimo. Vuosina 1915-1917 Espanca kokosi kaikki siihenastiset runonsa teokseen nimeltä O livro D'ele (Hänen kirjansa), jonka hän omisti veljelleen. Vuonna 1927 hän julkaisi teoksen O domino Preto (Musta viitta), josta on peräisin tämän teoksen tarinoista kaksi: Rikos Pinhal do Cegossa ja Musta viitta. Florbela Espanca riisti hengen itseltään kolmantenakymmenentenä kuudentena syntymäpäivänään.
Mário de Sá-Carneiro
Mário de Sá-Carneiro (1890-1916) oli merkittävä 1900-luvun alun portugalilainen runoilija ja kirjailija. Häntä pidetään Portugalin suurimpana runoilijana heti ystävänsä Fernando Pessoan jälkeen. Sá-Carneiro syntyi varakkaaseen perheeseen. Hän aloitti runojen kirjoittamisen kaksitoistavuotiaana, viidentoista iässä hän oli kääntänyt jo useita Victor Hugon teoksia ja sen jälkeen hän käänsi myös Goethen ja Schillerin tuotantoa. Samoihin aikoihin hän tapasi Fernando Pessoan, joka esitteli hänet Lissabonin modernistien ryhmälle. Sá-Carneiro muutti opiskelemaan Sorbonnen yliopistoon Pariisiin, jossa eli hyvin boheemia elämää. Hän kirjoitti mm. yhdessä Fernando Pessoan kanssa perustamaansa Orpheu-lehteen, joka oli runouden ja taiteellisen proosan kirjallisuuslehti. Kosmopoliittisuus ja eurooppalainen avantgarde vaikuttivat lehden linjaan ja sisältöön. Lehteä julkaistiin vain kaksi numeroa. Kolmatta numeroa valmisteltiin, mutta sitä ei koskaan julkaistu. Yksi Sá-Carneiron tunnetuimmista teoksista on pitkä novelli Lúcion tunnustus, joka julkaistiin alun perin vuonna 1913 ja ilmestyy nyt suomennettuna tässä teoksessa. Se onkin historiallinen tapaus, sillä Sá-Carneiron tuotantoa julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa suomeksi käännettynä. Pian teoksen valmistumisen jälkeen Sá-Carneiro kirjoitti Pessoalle dramaattisen kirjeen, jossa hän ilmoitti aikovansa tappaa itsensä. Hän toteutti aikomuksensa 25-vuotiaana.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.