Kesällä 1994 suomalaiset "liikemiehet" tekivät invaasion pienelle Ahvenanmaan saarelle.Tapio, Bosse ja Mikko ottivat hoitaakseen ränsistyneen lomakylän Husössä. Kokemusta kavereilla kyllä riitti, ei kuitenkaan juuri tältä alalta. Kinattiin ja pullisteltiin. Ainoa palkollinen, Eero-kokki, sai heti tarpeekseen. Onneksi hätiin rientänyt Alpo adidas-jäljitelmäshortseissaan pelasti tilanteen kuuluisilla kurmee-keitoksillaan. Hän oli melkein sokea, mutta se ei kokin tahtia haitannut... Ystävät ja vieraat kohelsivat mukana sen kun taisivat. Jussi-poika ystävineen valmisteli suurta taide-elokuvaa, leipoi sämpylöitä naama jauhoissa ja opetteli suhtautumaan elämään ja oolannin kieleen. Kesä oli lämmin ja romantiikkakin kukki kallionkoloissa.
Kaarina de Wolff kuuluu suuriin ikäluokkiin (s.1945), kirjoittelee eläkepäiviensä ratoksi. Koulutukseltaan hän on valtiotieteen maisteri. Työikä hupeni mielenkiintoisissa tehtävissä ammattijärjestössä, tilaa ei tällöin ollut kirjoittamiselle. Eläkkeelle jäätyään hän on julkaissut kirjan talonrakentamisesta naisen näkökulmasta: Oma tupa ja takka, Pilotkustannus 2006.
BoD:n kautta on julkaistu seuraavat kirjat: Oolantia suomeksi, 2006 (viihdyttävä, omiin kokemuksiin perustuva kertomus eräästä kesästä pienellä saarella), Punaiset viinimarjat, 2008 (kertoo äidin tunteista, kun aikuisen pojan elämä on suistunut pahasti raiteiltaan), Naisten juttuja, 2010 (mukaansa tempaava romaani toimiston naisista) ja Rakkahin sisko, 2014 (muistelmateos sisarusten väleistä, sairaudesta ja kuolemasta. Tapahtumapaikkana Kalifornia).
huhtikuuta 2008
Tarinan alkuosassa esiintyvät henkilö- ja tapahtumakuvaukset naurattavat niin että lukijan on pysähdyttävä nauramaan.