Suomen historian 1500-luku puristetaan usein Juhana-herttuan hoviin ja nuijasotaan. Varjoon jääneen elämän tavoittamiseksi on tässä kirjassa seurattu vuosina 1576-82 ja 1586-90 Raaseporin läänin voutina toiminutta Olof Ångermania. Hänen vaiheensa Itämeren rannoilla paljastavat, että juuri mikään elämässä ei ollut varmaa, tuolloinkaan.
Kuten teoksen kirjoittaja sanoo, asiakirjojen ja tietojen vähyys tekee yli 400 vuotta sitten eläneestä ihmisestä puhumisen monella tapaa hankalaksi. [...] Mutta käyttämällä löytämiään arkisto- ja tutkimuslähteitä Kaisa Kyläkoski on onnistunut luomaan henkilökuvan yhdestä Juhana- ja Kaarle-kuninkaiden aikaisesta pikkuvirkamiehestä. Näin puhalletaan pölyä vanhoista papereista, joista paljastuu myös 1540-1590-lukujen elämäntapojen kuvausta lähinnä eteläisessä Suomessa, mutta myös Viipurissa, Baltiassa ja Tukholmassa. Teos valaisee myös sotia, kuningaskunnan virkamieshierarkiaa ja poliittista kuohuntaa aikana, jolloin ulkoisten sotien ohella kuninkaanpojat taistelivat myös toisiaan vastaan. Ruotsin kirkko oli reformoitu, mutta katolisuus nosti päätään; tapojen muutoksesta olkoot symbolina vuonna 1562 ensi kertaa Suomeen Puolasta tuodut haarukat. "Olof Ångermanin aika ja elämä" on esimerkki siitä, miten mennyttä aikaa voi saada eläväksi. Asiaa auttavat myös kartat ja linnanraunioiden valokuvat; tällaista havainnollisuutta olisi löytynyt enemmänkin. Itse elämäntarinaa kannattaa lukea ottaen huomioon alussa mainittu: asiakirjoja on säilynyt hyvin vähän.
Esiinkaivettua elämää yli 400 vuoden takaa
Satakunnan Työjoulukuuta 2012
Kuten teoksen kirjoittaja sanoo, asiakirjojen ja tietojen vähyys tekee yli 400 vuotta sitten eläneestä ihmisestä puhumisen monella tapaa hankalaksi. [...]
Mutta käyttämällä löytämiään arkisto- ja tutkimuslähteitä Kaisa Kyläkoski on onnistunut luomaan henkilökuvan yhdestä Juhana- ja Kaarle-kuninkaiden aikaisesta pikkuvirkamiehestä. Näin puhalletaan pölyä vanhoista papereista, joista paljastuu myös 1540-1590-lukujen elämäntapojen kuvausta lähinnä eteläisessä Suomessa, mutta myös Viipurissa, Baltiassa ja Tukholmassa.
Teos valaisee myös sotia, kuningaskunnan virkamieshierarkiaa ja poliittista kuohuntaa aikana, jolloin ulkoisten sotien ohella kuninkaanpojat taistelivat myös toisiaan vastaan. Ruotsin kirkko oli reformoitu, mutta katolisuus nosti päätään; tapojen muutoksesta olkoot symbolina vuonna 1562 ensi kertaa Suomeen Puolasta tuodut haarukat.
"Olof Ångermanin aika ja elämä" on esimerkki siitä, miten mennyttä aikaa voi saada eläväksi. Asiaa auttavat myös kartat ja linnanraunioiden valokuvat; tällaista havainnollisuutta olisi löytynyt enemmänkin. Itse elämäntarinaa kannattaa lukea ottaen huomioon alussa mainittu: asiakirjoja on säilynyt hyvin vähän.