Leidi Johanna on Vaarajoen kunnan ainoa Näkijä. Hän oli Tuonelanmäen noita, joka tiesi muinaisen maailman hautausmaista ja hautareliikeistä lähes kaiken.
Kunnan poliisi on voimaton selvittämään hylätyn hautausmaan outoja valoilmiöitä tai raunioluostarin itsestään soivien urkujen mysteeriä. Urkujen soittajaksi huhutaan tulipalossa menehtynyttä luostariveljeä, joka muistelee menneitä messujaan noen mustaamien urkujen ääressä.
Asiaa selvittämään vaaditaan Leidi Johannan kaltainen mestarimystikko. Leidi Johannan salapoliisityön myötä tutustumme näkymättömään henkien ja aaveiden maailmaan, jossa selviytymiseen tarvitaan Johannan kaikki sielulliset ja yliluonnolliset kyvyt. Kuolleiden kalmanhuuruinen valtakunta osoittautuu hengenvaaralliseksi paikaksi – jopa jo kertaalleen kuolleille.
Johanna Torkkola oli kiinnostunut kirjoittamisesta jo pikku tyttönä. Hän kirjoitti ala-koulussa pitkiä aineita, osa annetuista aiheista, osa hänen omista ideoistaan. Johannan mieliaiheeksi kehittyi myöhemmällä iällä haustausmaa-aiheiset tekstit ja omakohtainen nekromantia. Johannan omat elämänkokemukset ovat ohjanneet hänet kirjailijan uralle, joista ensimmäinen teos Nekropolis on hänen elämänkokemuksistaan ideointia saanut teos. Johanna on luonut mielenkiintoisella tavalla tekstiensä kautta fantasiapohjaisen sillan elävien ja kuolleiden maailman välille. Johanna aikoo kirjoittaa useamman kirjan kirjailijan urallaan fantasiamaailman eri aihepiireistä.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.