Myötä- ja vastakarvaan

Leena Sorvali

Leena Sorvali on tarinankertoja, joka sepitti satuja jo lapsena. Sadepäivinä hän kiipesi kesämökin vintille kirjoittamaan tarinoita siilistä, puutiaisesta, sisiliskosta tai siivilleen nousseesta sinivuokosta.

Leena tykkäsi myös piirtämisestä ja unelmoi kuvittajan urasta. Vaihtaessaan koulua uusi kuvaamataidonopettaja ei tykännyt hänen fantasiakuvistaan ja murskasi unelman. Onneksi koulussa oli innostava äidinkielenopettaja, joka valoi uskoa kirjoittamiseen. Uraa urkeni copy writerinä mainosmaailmassa.

Elämän varrella Leena kirjoitti tuntojaan mustakantiseen vihkoonsa. Eläkkeelle jäätyään hän kaivoi sen pöytälaatikosta esiin ja jatkoi kirjoittamista. Kansien välissä on jo viisi kirjaa, joista yksi sisältää ujoja ja rujoja runoja rakkaudesta. Eikä palava halu kirjoittamiseen ota laantuakseen.

Pietu Tulokas

Pietu Tulokas

Olen tykännyt piirtää ja kirjoittaa pienestä pitäen, mutta aikuistuessa ne harrastukset jäivät kokonaan. Perheessäni on ollut aina jos jonkinlaisia karvakorvia, joten mikäpä sen parempi aihe kertoa elämästä eläinten kanssa.
Elämä on kolhinut ja koulinut niin, että sairastuttuani syksyllä 2017 jouduin Keroputaan psykiatriseen sairaalaan osastohoitoon. Siellä löysin piirtämisestä jälleen sen oman terapiani. Kun lääkäri katseli kuviani, hän suositteli, että jatkan tätä tapaa avatakseni mieleni solmuja.
Kotiutumisajan koittaessa lääkäri pyysi minua piirtämään vielä jotain sairaalalle. Nyt Keroputaan sairaalan kokoushuoneen seinää koristaa Peura, yksi parhaista töistäni.