Piikkikorot lannassa puhuja piiskuttaa myydyllä pellolla. Ruumiskoirien louskutus kaikuu välillä sisältä välillä ulkoa, kuuletko sinäkin sen? Ihan kuin ruumiskoirat yrittäisivät kakistaa uniin unohdetun nimen. Muuttolintu luulee variksenpelättiä isäkseen ja isä luulee muuttolintua maalitauluksi. Lopulta verikin on pelkkä varasija ja sumu on vuosi vuodelta sakeampaa.
Siellä missä vain suru suojelee sinua koimiehen kiiluvalta katseelta ja kuolema on ainoa tie kotiin.
Antti Laurosen runomaailma on testamentti turvattomille raiteillapötköttelijöille ja häpeäsairaille haudanryöstäjille. Unohda lapsesi odotusaulaan ja hyppää kymmenen kilometrin kummitusjunaan. Tätä kyytiä tulet muistelemaan terapiassa.
Antti Lauronen on tuppukylistä kaupunkiin tempautunut kirjoittaja ja vapaan kasvatuksen äklömakea hedelmä. Kirjoitushetkellä hänen keskeisimpiä inspiraatioitaan olivat Pohjanmaan autioituneet metsästysmajat, rivo yhdistelmä lapsenkaltaista lukutaidottomuutta ja aikuisuuden ristiriitoja, yliajetut eläimet öisten valtateiden varsilla, luut, hampaat, täytetyt linnut vitriineissään sekä kaikenlaiset houreilot ja harhaluulot.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.