Minun ihmiseni on pieni runollinen kirja koirasta, joka tuli kotiin ja jäi osaksi kaikkea. Se kertoo arjesta, jossa koira kysyy, väittää vastaan, katsoo liian intensiivisesti, ei aina tule kun pyydetään ja tietää olevansa rakas. Näissä pienissä keskusteluissa kuuluu ihmisen hellyys ja koiran oma viisas, itsepäinen ääni. Välillä naurattaa, välillä hiljentää. Usein riittää yksi katse. Tämä on kirja rakkaudesta, joka ei selitä itseään. Se vain tulee viereen.
Maarit Rantala kirjoittaa arjen pienistä hetkistä ja niihin kätkeytyvästä rakkaudesta. Minun ihmiseni on lämmin runollinen kirja koirasta, joka opetti iloa, läsnäoloa ja sitä, miten paljon voi sanoa ilman sanoja.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.