Varakkaan tokiolaisperheen tytär viettää kesää isoäitinsä luona köyhässä maalaiskylässä Fukushimassa 1900-luvun alussa. Hän järkyttyy maaseutuköyhälistön kurjista oloista ja vuokraviljelijöiden epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Häntä kalvaa syyllisyys omasta etuoikeutetusta asemastaan, ja hän päättää auttaa kyläläisiä. Apu ei kuitenkaan tuota hänen toivomaansa tulosta. Se ajaa tytön epätoivon partaalle. Onko hänen avullaan mitään merkitystä? Hakiko hän vain mielenrauhaa itselleen? Mikä olisi oikea tapa auttaa?
Miyamoto Yurikon omaelämäkerrallinen esikoisteos kuvaa tarkkanäköisesti maaseudun asukkaiden karua arkea, heidän epätoivoaan ja inhimillisiä heikkouksiaan sekä keskinäisiä konfliktejaan. Päähenkilön itsetutkiskelun kautta teos laajenee käsittelemään hyväosaisten auttamishalun motiiveja ja äärimmäisen köyhyyden vaikutuksia ihmiseen ja hänen moraaliinsa.
Miyamoto Yuriko (1899-1951) on yksi Japanin merkittävimmistä naiskirjailijoista. Hän oli pienoisromaanin ilmestyessä vasta 18-vuotias, ja teos sai heti innostuneen vastaanoton. Se aloitti hänen uransa yhteiskunnallisten epäkohtien, luokkaerojen ja naisen aseman kuvaajana. Hänestä tuli proletaarisen kirjallisuuden keulakuva sekä feministisen ja omaelämäkerrallisen kerronnan uranuurtaja Japanissa.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.