Traumatisoitunut Kati tekee valintoja, jotka eivät lisää hänen hyvinvointiaan. Pako on ainoa keino jättää taakseen kaikki koettu vääryys. Mutta voiko hyvä voittaa, jos paha on vain tukahdutettu? Kun Katista tulee äiti, elämä alkaa ensi kertaa tuntua hyvältä, mutta menneisyyden varjot ja miesten teot satuttavat edelleen. Kuka puolustaisi Katia ja lapsia, ellei Kati itse? Hän oivaltaa, että yhteiskunnan silmissä näyttäytyvän hulluuden voi kääntää voimavaraksi, mutta kaikkea tiedettyä ei voi paljastaa. Totuus on ainoa suunta, mutta se ei ole kaikkien saatavilla. Katin saama hoito muuttaa kaiken. Traumatisoitunut mieli alkaa kertoa ympärillä olevien ihmisten salaisuuksia, ja usko tuonpuoleiseen vahvistuu, kun Kati aistii kuolleiden läsnäolon. Työskentely energioiden kanssa sysää liikkeelle muutoksen, joka horjuttaa niin Katin elämää kuin koko maailmanjärjestystä. Kuollut nainen alkaa kertoa tarinaansa Katin kautta. Kati kirjoittaa, jotta nainen saisi rauhan ja hänen hautapaikkansa löytyisi. Samaan aikaan menneisyydestä nousee uhka; Miehet, jotka eivät ole unohtaneet, Katin heitä kohtaan tekemiä vääryyksiä.
Kirjailija on keski-ikäinen, elämän karaisema nainen, joka ei pyytele anteeksi olemassaoloaan. Hän kirjoittaa salanimellä, yhdistäen teksteissään koetun todellisuuden sekä fiktion kerrokset tyylillä, joka ei kumarra nykysuomen normeja tai kielellisiä odotuksia. Teoksen Mielensä tarinoiden vanki kirjoittaminen on ollut hänelle tie läpi rankkojen kokemusten. Se ei ole aina ollut helppoa, mutta se on ollut välttämätöntä. Sähköisen julkaisemisen vahvana puolestapuhujana kirjailija visioi kestävämpää tulevaisuutta; Fyysisiä kirjoja painettaisiin vain välttämätön määrä, esimerkiksi muutama kappale kirjastoihin. Näin säästettäisiin luontoa, mutta turvattaisiin samalla kirjastojen elintärkeä säilyminen ja kirjojen saatavuus kaikille. Hänelle kirja on yhteistä hyvää, ei kertakäyttöinen kulutustuote.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.