Historia ei ole lyhyt eikä kapea, vaikka meistä ihmisistä usein tuntuukin, että kaikki tapahtui juuri äsken.
MARIAN LUUT on puhtaasti fiktiivinen sukutarina. Oikeastaan se on peräti saaga, joka ajoittuu vuosille 1865 - 2015. Kirjassa lyövät kättä etelä ja pohjoinen - entisaikain elämä ja nykyisyys. Luonnon keskellä elävät lappilaiset ja Helsingin Rastilassa ja Vuosaaressa asuvat Stockmannin herkkuosaston asiakkaat, jotka puhuvat kotikielenään ruotsia.
Kirja ei ole uskonnollinen, vaikka Laestadiolaisuus näytteleekin siinä suurta osaa. "Uskovaisuus" on mukana sen vuoksi, että lappilaista sukutarinaa ei vain voi kirjoittaa ilman sitä. Marian luut on tarina ihmisistä ja ihmisyydestä. Se on tarina läheisväkivallasta ja keinoista pärjätä elämässä siitä huolimatta. Se kertoo myös koston kierteestä joka ulottuu kolmanteen ja neljänteen polveen. Osansa saavat myös Lapin sotaan ja "jobbaukseen" liittyvät tapahtumat, sekä tekoaltaiden rakentamisen ja soiden kuivatusten aiheuttamat tuhoisat seuraukset ihmisille ja ympäristölle.
Jokainen ihminen on tarina, joka ansaitsee tulla kerrotuksi ja jokaisella tarinalla on ainakin yksi kuulija, jonka elämään se tekee vaikutuksen. Niinpä maailman Mariat ja Martat ansaitsevat hekin tulla tarinoiksi, samoin kuin Matteus Markus ja Johannes. Lea ja Raakel. Luka.
Olen lappilaislähtöinen Riihimäellä ja Kemissa asuva kirjailija, ja äitini kautta juureni ovat syvällä Tornionjoen varressa. Pääosan lapsuudestani nuoruudesta olen elänyt Väylänvarren kylissä.
Teen kirjani kokonaan itse. Kirjoitan, taitan, toteutan kannet, kustannan, markkinoin, myyn, postitan, laskutan ja teen kirjanpidon kuuliaisesti verottajaa varten.
Tästä kaikesta hurlumheistä pidän taukoa Kittilän Sirkan kylässä, ja paitsi että kirjoitan myös siellä, teen vaelluksia lähituntureille. Käyn toisinaan Särkitunturilla, Pallastuntureilla ja käsivarren Lapissa. Kapuan päiväseltään Taivaskerolle tai Saanalle ja annan tuulen huuhdella ajatuksiani.
Luen kirjoja laidasta laitaan, mieluiten sellaisia, jotka liittyvät historiaan. Kauniilla kielellä huolellisesti kirjoitetut perinteiset lukuromaanit ovat suosikkejani, tekijästä riippumatta.
Rakastan pohjoisen soita ja pieniä suolampia, jokia ja tuntureita. Ne tarjoavat suunnatonta lepoa ja rauhaa, mutta samalla ne haastavat. Siksi Lappi ja pohjoisesta kirjoittaminen.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.