Männyntaimi ylevöi

Juhani Kahelin

En ollut helsinkiläistä kulttuurisukua jonka vesat kelluu itsetunnossa, tekevät väitöskirjan puoliaivoilla, menevät teatterikorkeaan kun isäkin siellä meuhkasi ja ovi oli valmiiksi selällään. Elämän täyttymyksenä heillä on putous, villikortti, ankeinen, rethro tai yellow.

Aita vastassa joka puolla, portit kiinni. Impivaaran sitkolla aidasta löytää reiän. Kirjoitan mitä kirjoitan.

Juhani on tieteiden, taiteiden ja kulttuurin aktiiviseuraaja, pohtija, kirjoittaja, kannanottaja. Elämä on älyllinen projekti, ei tv-viihdettä. Kirjahylly täyttyy lainakirjoista. Helsingin älykköpiireissä kukaan ei häntä tunne. Politiikan väki kävi sentään tutuksi eduskunnan työtehtävissä. Pöydän vastapuolla ruokaili vanhaset.

Tiedetoimittajien mukana kirjoittaja on matkustellut maailman etäisissä kolkissa. Valokuvia matkoilta lie tuhansittain. Kuubalaistyttö sokeritehtaan raunioilla, flamingot Atacaman suolajärvillä, teleskoopit Andien huipulla, avioparin tyyneys Tahirin arabimuseossa, Tutankhamon Kuninkaiden laaksossa, poikien pallopelit Sansibarin rannoilla, kannabisviljelmä Kanadassa, Tyko Brahen jäljillä Venin saarella, tupakki USAn ulkoministeriön rapuilla, savon impivaara.