Matka avioliiton satamaan lienee aina unohtumaton reissu. Ja edelleen avioliiton arkisesta satamasta, vaaleanpunaisen paperin ja kultanauhojen alta löytyy monenlaista sydämeen käyvää. Mutta mistä löytyi tie läpi myrskyn, johon ajettiin, kun monet hääkellojen soitonjälkeisetkin unelmat alkoivat toteutua? Entä kuka jälleenrakensi jo katkeamaan päässeen tai päästetyn puolisoiden välisen yhteyden? Miten ja mistä jälleen löytyi pienen lapsen piiloleikin huippu, löydetyksi tulemisen ilo?
Tähän viereesi oli hyvä tulla. Tässä vierelläsi on hyvä olla. Tähän vierellesi tahdon jäädä.
Pysähdyn Tommi Hekanahon runojen äärelle.
Elämänkokemuksen, arjen askareiden ja perheen ruuhkavuosien keskellä ilon pisaroita ja surun raskaita hetkiä.
Perheen elämänvaiheet saavat minut kysymään: Mikä on kylliksi? Mikä saa jaksamaan? Mikä on siunausta? Mistä saan tänään kiittää?
Nämä runot kertovat näkevistä silmistä, kuulevista korvista ja rakastavasta sydämestä.
Siksi pysähdyin.
Liisa ja Juha Välilä parisuhdekouluttajat / perhetyöntekijät
Tommi Hekanaho syntyi Helsingissä vuonna 1970. Hekanaho on koulutukseltaan merkonomi, puutarhuri ja kiinteistönhoitaja. Nykyään Hekanaho työskentelee kouluisäntänä.
Hekanaho on kirjoittanut neljä runokokoelmaa: Tunteiden Tilkkutäkki (2001 / omakustanne), Lehden lailla (2005 / Pilot-Kustannus / Mediapinta), Kapriisinnuppu (2013 / Mediapinta) ja Löydetyksi tulemisen ilo (2015 / BoD) .
Esikoiskokoelman runo "Öisellä lenkillä" on löytänyt tiensä myös lauluun ja levylle, Jukka Putkonen: Aurinkokello (2008 / Päiväosakeyhtiö)
Runot kertovat eletystä elämästä, tappioista, toivottomuudesta, ihmisen epätäydellisyydestä. Silti runoja kantaa toivo. (...) Runojen joka rivillä löytyy paljon merkityksiä. Niitä on luettava hitaasti, todella hitaasti, että löytäisi runoilijan syvimmän ja paljaimman ajatuksen. Aivan parhaita ovat mielestäni lyhyet, aforismityyppiset runot. (...) Suosittelen kirjaa erityisesti pariskunnille.
Aviomies ja isä avaa sydämensä
Sana ja työmaaliskuuta 2015
Runot kertovat eletystä elämästä, tappioista, toivottomuudesta, ihmisen epätäydellisyydestä. Silti runoja kantaa toivo. (...) Runojen joka rivillä löytyy paljon merkityksiä. Niitä on luettava hitaasti, todella hitaasti, että löytäisi runoilijan syvimmän ja paljaimman ajatuksen. Aivan parhaita ovat mielestäni lyhyet, aforismityyppiset runot. (...) Suosittelen kirjaa erityisesti pariskunnille.