Kirja sisältää runoja, jotka ovat minun elämää, minun todellisuuttani. Olen kirjoittanut runoja aina, kun minun on ollut paha olla, minua on ahdistanut, tai elämässäni on tapahtunut jotain, mikä on tuottanut inspiraation. Runot kuvaavat minun elämäni tapahtumia, minun tuntemuksia ja ajatuksia.
Olen 21-vuotias opiskelija Taivalkoskelta. Runot tulivat elämääni kolmannella luokalla ja siitä saakka olen pitänyt kirjoittamista pakokeinona maailmasta. Kun otan kynän käteeni ja alan kirjoittaa, aloitan silloin terapiani. Runot auttoivat minut selviämään kaikesta siitä, mitä ihmiset tielleni heittelivät siinä toivossa, että saisivat minut kaatumaan. Tässä olen ja tässä pysyn.
Mia Väisänen etsii tietään. Näin hän kertoo esikoisrunokirjansa nimiössä: Löydän vielä itseni. Syvyyttä runokirjaan tuo tieto mitä nuori ammattiopistoa käyvä nainen on kokenut. Kirja on poikkeuksellisen huoliteltu omakustanne-pienkustantamo kirjaksi. Väisänen on löytänyt ainakin sen, miten tuoda sanottavansa esille. Herkkä, mutta sisältö antaa silti aavistella jotain kovaa. Väisänen kirjoittaa, että kirja on todistus siitä, että ihminen joka todella unelmoi jostain, joka on valmis tekemään asioiden eteen jotain, voi saavuttaa sen, mitä on alusta asti sydämestään saakka toivonut. (...) Väisänen on koonnut itsensä ja tehnyt hienon runokirjan. Runoissa on syvyyttä ja ajatusta. Sisältö lyhyessä lauseessa. Alun synkkyydestä ja itsesyytöksestä Väisänen nousee, katsoo uhmakkaasti kiusaajaansa, lopulta halveksien. Mutta silti: "Raskasta. Kutsuvat elämäksi." Sieltähän se taivalkoskelainen ironia ja piilokyynisyyskin löytyvät.
Kaunista, mutta kovaa
Koillissanomathuhtikuuta 2012
Mia Väisänen etsii tietään. Näin hän kertoo esikoisrunokirjansa nimiössä: Löydän vielä itseni. Syvyyttä runokirjaan tuo tieto mitä nuori ammattiopistoa käyvä nainen on kokenut. Kirja on poikkeuksellisen huoliteltu omakustanne-pienkustantamo kirjaksi. Väisänen on löytänyt ainakin sen, miten tuoda sanottavansa esille. Herkkä, mutta sisältö antaa silti aavistella jotain kovaa.
Väisänen kirjoittaa, että kirja on todistus siitä, että ihminen joka todella unelmoi jostain, joka on valmis tekemään asioiden eteen jotain, voi saavuttaa sen, mitä on alusta asti sydämestään saakka toivonut.
(...)
Väisänen on koonnut itsensä ja tehnyt hienon runokirjan. Runoissa on syvyyttä ja ajatusta. Sisältö lyhyessä lauseessa. Alun synkkyydestä ja itsesyytöksestä Väisänen nousee, katsoo uhmakkaasti kiusaajaansa, lopulta halveksien.
Mutta silti: "Raskasta. Kutsuvat elämäksi." Sieltähän se taivalkoskelainen ironia ja piilokyynisyyskin löytyvät.