"Me synnymme ja elämme. Sama äiti, sama isä, elämä vain on erilainen. Me rakastamme ja kadehdimme. Meillä on onnea ja epäonnea. Me teemme virheitä ja härnäämme kuolemaa.
Me emme tunne toisiamme, mutta joku jossain kirjoittaa elämäämme uudet vuorosanat…"
Marja Pihlajamäki luonnehtii itseään keski-ikäiseksi toimistotyöläiseksi, jonka perheeseen kuuluvat aviomies, kolme perheellistä lasta ja kaksi lastenlasta. Muutama eläinlapsikin pyörii jaloissa.
”Leffa ilman käsikirjoitusta” syntyi yli kymmenen vuotta sitten pakonomaisena 'tämä-pitää-tallentaa' –tarinana. En alkuunkaan tiennyt, miten tarina päättyy, kun aloin kirjoittaa sitä. Kun olin saanut ensimmäiset kymmenen sivua paperille, tarina alkoi elää aivan omaa elämäänsä ja tapahtumat vyöryivät ulos sormistani. Alusta loppuun ja kahteen kertaan puhtaaksikirjoitettuna 'käsikirjoitus' oli valmis neljässä kuukaudessa. Siitä lähtien teos on vain odottanut tulevansa julkaistuksi."
"Teen päätyökseni kirjanpitoa ja muita laskenta-alan töitä. Kirjoittamisen pakko puskee aika ajoin pintaan, mutta hyvät tarinat ovat kiven alla. Seuraavaa tarinaani ei ole vielä kirjoitettu…"
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.