Aleksis Kivi oli ensimmäisiä suomalaisia kirjailijoita, joka käytti Raamatun tarinoita oman luomistyönsä pohjana: Lea (1869) pohjautuu Luukkaan evankeliumissa olevaan tarinaan Sakkeuksesta, mutta Kivi on käyttänyt siinä myös omaa mielikuvitustaan. Johannes Linnankosken Jeftan tytär (1911) taas pohjautuu Vanhan Testamentin kertomuksiin. Kummankin pääosassa ovat nuoret naiset ja heidän ihmissuhteensa sekä niiden ristiriidat oman perinnäiskulttuurin kanssa.
Teos jatkaa Helmivyön Raamattu-aiheisten kirjojen sarjaa, jossa ovat aiemmin ilmestyneet novelliantologia Belsazarin pidot ja Mattias Salamniuksen Ilo-laulu Jesuxesta.
Aleksis Kivi (1834-1872) on Suomen kansalliskirjailija, jonka tuotannosta tunnetaan parhaiten romaani Seitsemän veljestä. Hänen tuotantonsa on kuitenkin laaja ja koostuu niin näytelmistä kuin runoistakin.
Johannes Linnankoski
Johannes Linnankoski (oik. Vihtori Peltonen, 1869-1913) tunnetaan parhaiten romanttisesta romaanistaan Laulu tulipunaisesta kukasta, mutta hänellä oli kuitenkin laaja ja monipuolinen tuotanto proosaa, näytelmiä ja pamfletteja.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.