Laina lähtee nuorena kotikylästään ja alkaa rakentaa omaa elämäänsä. Hän joutuu lähtemään useammin kuin kerran ja aloittamaan alusta. Matkalla on ollut iloa, läheisyyttä ja toivoa, mutta myös pettymyksiä, menetyksiä ja yksinäisyyttä. Laina yrittää kerta toisensa jälkeen rakentaa elämäänsä uudelleen. Hän yrittää muuttaa itseään että löytäisi paikkansa muiden ihmisten rinnalla. Kysymykset kalvaa mieltä ilman vastauksia ja lopulta sairastuttaa. Vanhana Laina pysähtyy katsomaan taaksepäin ja huomaa, kuinka paljon kaikkea niihin vuosiin mahtui. Hän lopulta oppi tietämään kuka hän on.
Tämä on kertomus naisesta, joka ei helpolla anna periksi. Se on myös tarina muistoista, siitä, miten eletty elämä säilyy pienissä hetkissä, paikoissa, tuoksuissa ja ihmisissä vielä vuosikymmenten jälkeen.
Minua kiinnostavat ihmiset ja heidän eletty elämänsä. Se miten tapahtumat kuljettaa ihmistä eteenpäin ja miten erilaiset kokemukset ja vastoinkäymiset muuttavat. Maailma on täynnä tarinoita. Ajattelen että jokaisesta ihmisestä voisi kirjoittaa romaanin, jos vain pysähtyisi kuuntelemaan heidän tarinaansa. Minua kiehtoo erityisesti vanha aika. Aika jolloin elämä oli monella tavalla yksinkertaisempaa ja ihmiset olivat enemmän riippuvaisia toisistaan. Kaipaan ihmisiä jotka välittivät toisistaan ja olivat valmiita auttamaan. En tunne vetoa tähän kiireiseen some- ja digiaikaan samalla tavalla. Haluan kirjoittaa tavallisista ihmisistä ja tavallisesta elämästä. Niistä pienistä hetkistä, joista lopulta rakentuu kokonainen elämä.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.