Kun kaikki on riisuttu, jää jäljelle elämän pyhä yksinkertaisuus.
Kuultokuvana on matkakertomus valosta varjoihin - syvyyksiin, joissa elämän epävarmuus, epäonnistumisen pelko, syyllisyys ja häpeä laskeutuvat kryptisin sanoin yllesi tarjoten pimeän piilopaikan maailmalta, joka juuri nyt on liikaa. Vai oletko sinä itse vain liian vähän?
Teos kertoo myös vahvasti rakkauden parantavasta voimasta. Ja kosmisesta valosta, jonka loisteessa viriää toivo vapaudesta ja elämisen arvoisesta elämästä.
Kaisa Vigman on hartolalainen laulaja-lauluntekijä, jonka tuotanto on lähinnä painottunut laulujen sanoitustyöhön Tarujen Saari folkrock-yhtyeessä. Kuultokuvana on hänen esikoisteoksensa.
Hartolaisen Kaisa Vigmanin esikoisrunoteos Kuultokuvana - Matkakertomus päivästä yöhön ja takaisin on syntynyt kirjailijan halusta käsitellä omaa pahaa oloa vakavan masennuksen keskellä. (...) Häpeä, syyllisyys, epäonnistumisen pelko ja epävarmuus ovart runojen kattavia teemoja. Yhdessä runossa kerrotaan, miten häpeästä pidetään kiinni, ettei se karkaa. Runo kuvaa osuvasti sitä, miten helposti masentunut mieli osaa myös ruokkia itse itseään. Loppuosan runoissa on kuultavissa lempeää itsekriitiikkiä, mikä viittaa siihen, että kirjoittaja on oppinut jotain tärkeää itsemyötätunnosta.
Msentunut mieli löytää takaisin valoon
Itä-Hämehuhtikuuta 2020
Hartolaisen Kaisa Vigmanin esikoisrunoteos Kuultokuvana - Matkakertomus päivästä yöhön ja takaisin on syntynyt kirjailijan halusta käsitellä omaa pahaa oloa vakavan masennuksen keskellä. (...)
Häpeä, syyllisyys, epäonnistumisen pelko ja epävarmuus ovart runojen kattavia teemoja. Yhdessä runossa kerrotaan, miten häpeästä pidetään kiinni, ettei se karkaa. Runo kuvaa osuvasti sitä, miten helposti masentunut mieli osaa myös ruokkia itse itseään.
Loppuosan runoissa on kuultavissa lempeää itsekriitiikkiä, mikä viittaa siihen, että kirjoittaja on oppinut jotain tärkeää itsemyötätunnosta.