Mitä tiedät isovanhemmistasi? Jokainen meistä on osa sukupolvien tarinaa, joka jää monilta osin aavistukseksi. Se voi sisältää lumoavaa kiehtovuutta, mutta myös hämmennystä ja kuolemaa.
Tämä teos kertoo tytöstä, Sinikasta, jolla on kaksi erilaista isoäitiä. Näiden molempien luona Sinikka saa viettää aikaansa ja näiden molempien taustaan liittyy omalla tavallaan rautatie. Uteliaisuutensa, mielikuvituksensa ja herkkyytensä avulla Sinikka alkaa muodostaa omaa identiteettiään.
Mervi Pakkanen on laukaalainen kirjailija, jonka taitava omaäänisyys on saanut kiitosta lapsen mielen ja näkökulman ymmärtämisessä ja sen esiintuomisessa. Tätä ovat syventäneet psykologin ammatti ja lukuisat kirjallisuusopinnot (mm. Jyväskylän yliopiston 2-vuotinen kirjoittajaohjelma sekä 2-vuotinen Tampereen yliopiston kirjallisuusterapiakoulutus), mutta erikoisesti oma yhdeksän lapsenlapsen isovanhemmuus.
Mervi Pakkasen aiempia julkaisuja mm. Kanootti/Karisto 2001 (romaani) Tunne yllättää/Me Itse ry 2003 (selkokielinen novellikokoelma, Opetusministeriön apuraha) Ruusuranta/BoD 2013 (valokuva- ja runoteos) Tilinteon hetkiä/BoD 2013 (novellikokoelma, 3.sija/Möllärimestari-kilpailu) Lukuisia palkintoja ja tunnustuksia sekä julkaisuja erilaisissa antologioissa 1986-1999
Teos kertoo Sinikka-nimisestä tytöstä, jolla on kaksi täysin erilaista isoäitiä: Tienristin Taava ja Aseman mummo. Kummankin luona Sinikka viettää paljon aikaa. Kummankin isoäidin taustaan liittyy tavalla tai toisella rautatie. Tarinassa on osittain Pakkasen omia kokemuksia 1950-luvulta. (...) Pakkanen tuo asioitta esille taitavasti lapsen näkökulmasta. (...) Teksistä huomaa, että kirjoittajalla on elämänkokemuksta, kirjoitustaustaa ja korkea koulutus.
Mervi Pakkanen: Kiskojen kaiku: sukupolvien takaa
kirjavinkit.fi
kesäkuuta 2019
Kiskojen kaiku on hämmentävän tarkkanäköinen kuvaus lapsen silmin isovanhempien elämästä, johon lukijan on helppo samastua itsekin. Sinikalla on Tienristin Taava ja Matteus ja sitten on Asemamummo ja Toivopappa. Heidän luonaan Sinikka vuorottelee ja tarkkailee elämää. (...) Pakkanen kertoo tapahtumia juuri niin lapsinäkökulmasta, että kuolema ja erimielisyydetkin näyttäytyvät vähän lempeämmin, mutta rivien välistä voi lukea loput. (...) Oli kuin olisin kulkenut Sinikan mukana käsikädessä koko kirjan pituisen matkan. Voin suositella kirjaa ihan kenelle tahansa, joka haluaa muistella omaa lapsuuttaan ja isovanhempiaan.
Mervi Pakkanen: Kiskojen kaiku
Päätalo-instituutin Möllärimestari-kilpailu 2019
heinäkuuta 2019
Kirjoittaja on pureutunut isoon asiaan, sillä hän kuvaa Sinikka-tyttösen lähes ensiaskeleita ihmiseksi tulon tiellä. Sinikkaa auttavat tässä kaksi erilaista isoäitiä, joiden molempien taustaan liittyy rautatie. Lukija voi nähdä kirjan sanoman myös siten, että juuri tuo rautainen tie on se, jota kohden ja sen vietäväksi Sinikan kannattaa ponnistella menestyäkseen elämässä ja tunteakseen itsensä täydeksi ihmiseksi. Kirja on hyvin kirjoitettu ja se antaa lukijalle paljon pohdittavaa joskus selviltä tuntuvien asioiden kerroksellisen kuvaamisen tähden: ”Minä sanon sinulle, Sinikka, anna murtuneen mielen olla kuin murtuneen varpaan. Älä ryve siinä, äläkä ota kumppaniksi.” Jokaisella kirjoittajalla on oma tyylinsä ja niin sen pitääkin olla. Tämä kirja on lukemisen arvoinen ja sen voi lukea jonkin ajan päästä uudestaan ja silloinkin siitä löytää varmuudella jotain uutta ja ehkä opittavaakin. Kirjoittaja voi hyvillä mielin jatkaa valitsemallaan tiellä.
Elämää kiskoilla ja niiden katveessa
Länsi-Saimaan Sanomatkesäkuuta 2019
Teos kertoo Sinikka-nimisestä tytöstä, jolla on kaksi täysin erilaista isoäitiä: Tienristin Taava ja Aseman mummo. Kummankin luona Sinikka viettää paljon aikaa. Kummankin isoäidin taustaan liittyy tavalla tai toisella rautatie. Tarinassa on osittain Pakkasen omia kokemuksia 1950-luvulta. (...) Pakkanen tuo asioitta esille taitavasti lapsen näkökulmasta. (...) Teksistä huomaa, että kirjoittajalla on elämänkokemuksta, kirjoitustaustaa ja korkea koulutus.
Mervi Pakkanen: Kiskojen kaiku: sukupolvien takaa
kirjavinkit.fikesäkuuta 2019
Kiskojen kaiku on hämmentävän tarkkanäköinen kuvaus lapsen silmin isovanhempien elämästä, johon lukijan on helppo samastua itsekin. Sinikalla on Tienristin Taava ja Matteus ja sitten on Asemamummo ja Toivopappa. Heidän luonaan Sinikka vuorottelee ja tarkkailee elämää. (...) Pakkanen kertoo tapahtumia juuri niin lapsinäkökulmasta, että kuolema ja erimielisyydetkin näyttäytyvät vähän lempeämmin, mutta rivien välistä voi lukea loput. (...) Oli kuin olisin kulkenut Sinikan mukana käsikädessä koko kirjan pituisen matkan. Voin suositella kirjaa ihan kenelle tahansa, joka haluaa muistella omaa lapsuuttaan ja isovanhempiaan.
Mervi Pakkanen: Kiskojen kaiku
Päätalo-instituutin Möllärimestari-kilpailu 2019heinäkuuta 2019
Kirjoittaja on pureutunut isoon asiaan, sillä hän kuvaa Sinikka-tyttösen lähes ensiaskeleita ihmiseksi tulon tiellä. Sinikkaa auttavat tässä kaksi erilaista isoäitiä, joiden molempien taustaan liittyy rautatie. Lukija voi nähdä kirjan sanoman myös siten, että juuri tuo rautainen tie on se, jota kohden ja sen vietäväksi Sinikan kannattaa ponnistella menestyäkseen elämässä ja tunteakseen itsensä täydeksi ihmiseksi. Kirja on hyvin kirjoitettu ja se antaa lukijalle paljon pohdittavaa joskus selviltä tuntuvien asioiden kerroksellisen kuvaamisen tähden: ”Minä sanon sinulle, Sinikka, anna murtuneen mielen olla kuin murtuneen varpaan. Älä ryve siinä, äläkä ota kumppaniksi.” Jokaisella kirjoittajalla on oma tyylinsä ja niin sen pitääkin olla. Tämä kirja on lukemisen arvoinen ja sen voi lukea jonkin ajan päästä uudestaan ja silloinkin siitä löytää varmuudella jotain uutta ja ehkä opittavaakin. Kirjoittaja voi hyvillä mielin jatkaa valitsemallaan tiellä.