Kevätjäillä on herkistävä matka hetkien äärelle – sinne, minne kiireessä harvoin pysähdymme. Tämä runojen ja valokuvien vuoropuhelu syntyi kahden ystävän luovasta irtiotosta: startup-maailman hektisyyden vastapainoksi valmistui teos, jossa yhteinen tarkkanäköinen havainnointi ja empatia yhdistyvät uudella tavalla.
Jos pidit jo loppuunmyydystä Staden - Kaupunki - La Ville - The City -kirjasta, todennäköisesti pidät myös Kevätjäillä -teoksen runojen ja mustavalkoisten kuvien maailmasta.
Kulkiessani valokuvaajana kaupungilla koetan löytää näkymiä, jotka ”kaikki ovat nähneet, kukaan ei pannut merkille”. Idea tähän teokseen syntyi, kun liikekumppanini ja hyvä ystäväni Inka Mero katseltuaan valokuviani sanoi, että hänelle nousee kuvista mieleen tunnelmia ja runoja. Nyt kun olemme useiden vuosien ajan yhdessä kuunnelleet päivätöissämme muiden tarinoita, niin kas - tässä puolestaan meidän tarinoitamme, tunnelmia.
Inka Mero
En voi sanoa olevani runoilija. Molemmat sodan kokeneet isoäitini, Toini ja Hilma, kirjoittivat koko elämänsä runoja, arjen keskellä. Minulle runot tulevat, pulpahtavat pintaan, yleensä myöhään illalla. Ehkä niin oli heilläkin. Aika vanhaksi on pitänyt elää, että oikeasti uskaltaa antaa runon tulla.
Harryn valokuvien visuaalinen maailma on hieno. Olen aina pitänyt hänen taidostaan kiteyttää valon ja varjon kautta tunnelma, jonka ääreen pysähtyy hengittämään hetkeksi. Parhaat projektimme, kuten tämäkin, on päätetty nopeasti omaan intuitioon luottaen. Usein meillä on sama visio, mutta tapamme edetä määränpäähän on erilainen. Juuri siinä on meidän ystävyytemme ja yhteistyömme ydin.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.