Karhuperän kronikka kertoo ajasta, jolloin kruunuhäät olivat kesän kohokohta. Se kertoo myös ajasta, jolloin maatalous koneellistui, liikenne motorisoitui ja avaruus valloitettiin. Sahti oli se käyttövoima, jolla kylän talojen katot saatiin tehtyä ja perunat nostettua maasta. Illanvietot ja tupaillat päättyivät joskus vähemmän onnistuneissa tunnelmissa. Niiden jälkinäytös esitettiin joskus käräjäsalissakin. Kronikka seuraa nuoren päähenkilön elämää talvisodan aatosta aina eläkeläisten pikkujouluihin saakka vuonna 1981.
Olavi Mäkelä (1921-1998) oli maanviljelijä Kankaanpää Karhusaaren laitamilta. Näillä maisemilla hän tepastelikin koko elämänsä, jos ei oteta lukuun nelivuotista sotaretkeä. Hänen koulunkäyntinsä rajoittui yhteen talvikauden kestäneeseen kiertokouluun ja neliluokkaiseen kansakouluun jatkokursseineen. Enimmät oppinsa ja tietonsa hän otti kuitenkin painetusta sanasta kotona lukien. Kunnallisissa luottamustoimissa hän oli mukana aktiivisesti. Kylän kansakoulun johtokunnan puheenjohtajana hän oli vuosikymmenen ajan. Äänestysalueensa vaalilautakunnassa hän omien sanojensa mukaan istui melkein toimettomana lukuisia kertoja. Mutta kunnan sosiaalilautakunnassa hän joutui taistelemaan, kun siellä oli oman kylän Jussin tai Esterin anomus saada kunnalta lämpimikseen pari mottia halkoja tai muuta huoltoapua. Näitä kunnallisen kuivia luottamustehtäviä mielenkiintoisempina hän piti osallistumista erilaisten yhdistysten toimintaan. Maalaisliiton paikallisosaston sihteerin tehtävät hän perin isältään heti sotien jälkeen. Sama vakanssi hänellä oli hoidettavana vuosikymmenen ajan paikallisessa pienviljelijäyhdistyksessä. Erittäin mieluisana hän piti mukanaoloa MNL:n (Maaseudun Nuorten Liitto) toiminnassa sen jäsenenä ja puheenjohtajana. Sen piirissä kului aika niin kauan kuin nuoruuttakin riitti, eli melkein 1960-luvulle saakka. Lapsuutensa ja nuoruutensa Olavi vietti sosiaalisesti rikkaassa kyläyhteisössä. Kylän muiden poikien kanssa elettiin asiaan kuuluvat seikkailut ja kolttoset, joista myöhemmille ajoilla jäi monta mehevää muisteloa. Urheiluharrastusten parissa purettiin ylimääräistä toimintatarmoa. Maamiehellä on aina ollut känsäinen käsi. Kynä on sopinut siihen kovin huonosti, joten apu haettiin Olavilta. Lukuisat olivat ne anomukset, valitukset, veroilmoitukset, jotka Olavin käden kautta kylältä lähtivät virkamiesten tutkailtaviksi.
ERKKI YLIKOSKI (Ed.)
Erkki Ylikoski on kirjallisuuden suurkuluttaja. Repertuaari on laaja, dekkareista Tolstoihin. Aiemmin hän on toimittanut kolme omakustannetta lähipiirin kynän jäljiltä. Tämä on neljäs tässä sarjassa.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.