Kallaves

Pekka Makkosen teos kertoo 60-vuotiaasta Muukkosesta, joka matkustaa Joensuusta Kuopioon tutkimuksiin näkövammaisena ja eläkkeelle jääneenä. Matkan varrella hän palaa muistoissaan nuoruuden Kuopioon, ystäviin ja rakkauteen, ja musiikki – erityisesti kitara – toimii henkireikänä sairauksien keskellä. Tarina kuvaa näkövammaisen arkea, menettämisen pelkoa ja elämänpiirin kaventumista, mutta myös huumoria, luontokuvauksia ja ympäristötietoisuutta. Makkosen kieli on sujuvaa ja dialogi kantaa, tehden kirjasta sekä koskettavan että helposti lähestyttävän.

Kun näkövammainen lähtee yksin matkalle, se on aina suurempi seikkailu kuin näkevät voivat uskoakaan. Nämä seikkailut voi kokea, kun muuan mies nimeltään Muuan Mies Muukkonen lähtee kotiseudultaan tutkimuksiin nuoruutensa opiskelukaupunkiin Kuopioon.
Juuri eläkkeelle jäänyt monisairas Mies Muukkonen lähti Kuopioon selvittämään käsiensä vapinan syytä. Mukaan lähti myös puhelimessa asuva Siri ja rakas kitara Noso. Kuopio oli Miehelle tuttu vuosien takaa, mutta toki paljon oli muuttunut. Eksymisiltä ei siis voinut välttyä, mutta aina Mies pääsi loppujen lopuksi perille.
Kokemukset olivat tutun tuntuisia itsellekin samaa sairautta kantavalle ja hitaasti näköään menettävälle. Teos toimi siis myös vertaistukena. Mies Muukkonen on tosin rohkeampi kuin minä, itse en tohtisi edes aiemmin tuttuun ympäristöön enää lähteä yksin. Malja hänelle sisukkuudesta!
Sairaalatutkimuksissa oli myös omat vaikeutensa, mutta päätökseen nekin saatiin. Tutkimusten välissä Miehellä oli tilaisuus muistella menneitä, tavata vanhaa ystävää ja tutustua uusiin ihmisiin. Monet sattumanvaraisilta tuntuvista tapaamisista kietoutuivat lopulta samaan rihmastoon. Ja loppujen lopuksi aurinko valaisi kaiken.
Pidin erityisen paljon Pekka Makkosen luomista henkilöhahmoista. Suurin suosikkini oli Pietarsaaresta kotoisin oleva savvoo viäntävä lääkäri Aito Suomalainen. Kirjan seesteisimpänä henkilönä mieleen jäi niin muistoissa kuin nykyisyydessä vaimo Anni.
Näkövamman ja muiden sairauksien kanssa selviytymisen lisäksi kirjassa tärkeitä teemoja olivat luonnonsuojelu ja musiikki. Mies oli aiemmin ollut ympäristöaktiivi, eivätkä tällaiset ajatukset kai koskaan ihmisestä katoa kerran tiensä sinne löydettyään. Kitarat olivat tulleet Miehen elämään vasta myöhemmin, mutta vallanneet siitä tärkeän osan. Niin tärkeän, että hän voi käydä keskustelua Nosonsa kanssa. Puhelimessa asuva Siri kehittyi myös huomattavan itsenäiseksi päivien kuluessa.
Kirjan ehkä tärkein oppi tuli jo alussa, kun bussissa viereen istahti Minerva. Hän oli matkalla sisarensa muistotilaisuuteen. Sisar oli pyytänyt, että siellä ei surtaisi hänen kuolemaansa, vaan iloittaisiin hänen elämästään. Minerva jatkaa, että jokainen kuolee joskus, mutta siihen asti olemme elossa. Kunpa tämän muistaisi joka päivä!
Kirjailija, taiteen tohtori, valokuvaaja, lehtori ja nykyisin eläkeläinen Pekka Makkonen on monelle tuttu yhdistyksemme toiminnasta. Kallaves on hänen esikoisromaaninsa, mutta toivottavasti saamme nauttia hänen kirjallisista tuotoksistaan vielä uudelleen. Minä ainakin ahmin Kallaveden yhdessä päivässä ja sen jälkeen aloin haaveilla kesäisestä Kuopiosta.
Äänikirja löytyy Saavutettavuuskirjasto Celiasta, kesto noin 8,5 tuntia. Makkosesta ja hänen ajatuksistaan voit lukea lisää osoitteessa retina.fi ->> ajankohtaista ->> Pekka Makkosen Kallaves-romaani Celianetissa.