Tämä on jatko-osa historialliselle romaanille Torpasta Tervakaupunkiin. Eletään 1880-lukua ja Pohjanmaalla tapahtuu merkittävä ja pitkään suunniteltu muutos. Junarata ulottui 1886 vuodesta lähtien Ouluun saakka.
Johan ja Maria tekevät vaiherikkaan matkan yhdessä Marian vanhempien kanssa. He käyvät muun muassa Hangossa: "Pakettiimme kuului myös lääkärin tarkistus ja tarpeellinen hoito. Minä uskalsin valitella ohimenevää raskasmielisyyttäni ja tohtori totesi minun olevan juuri oikeassa paikassa eikä hän tiennyt mitään niin hyvää keinoa sellaisen taudin kurissa pitämiseen kuin juuri heidän tarjoamansa palvelut ja hän suositteli sen vuoksi joka kesä hoitokuuria Hankoniemessä."
”Rakastettusi on tarina, hän on taideteos tai runo. Hän on sävellys ja syvällinen romaani, ja hänen silmissään on koko maailma eikä sinun tarvitse hakea kauneutta maailman ääristä, vaikka sieltäkin sitä löydät silloin kun sinulla on kyky nähdä kertomus ja elämän mysteeri. Kun katsot Seinen vettä ja sen rannan metsiä ja taloja, niin anna ajatustesi kulkea vapaasti ja se mitä silloin näet on jotain sellaista, minkä voi nähdä vain sydämellään. Taitelija maalatessaan maiseman piirtää kuvaan osan omaa sieluaan ja samalla tavalla runon tekijä kirjoittaa sisimmästään, ja sinä voit tavoittaa hänen sanomansa vain pysähtymällä siihen itse."
Olen kypsynyt kirjoittajaksi hyvin pitkän ajan kuluessa. Omat elämänkokemukseni, psykoterapian opintoni ja kriisit elämässäni ovat luoneet pohjaa tälle työlle. Omana mottonani on ollut, että en olisi haitaksi ihmisille, luonnolle enkä ympäristölle, enkä kateuksissani ja hurjapäisenä miehenä ryhtyisi tuhotöihin. Ikääntyminen on tuonut siihen sen lisäyksen, että nyt toivon voivani antaa muillekin ajattelemisen aihetta ja myönteistä sekä rakastavaa elämän asennetta. Jos yksikin lukija saa edes pienen toivon kipinän kirjoituksistani ja hän löytää omaakin kadoksissa ollutta luovuttaan, olen päässyt päämäärääni.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.