Hyökkäys Ilomantsista 1941

Kirjassa kerrotaan jatkosodan alussa 1941 kesällä Ilomantsista alkaneesta hyökkäyksestä Kuolismaan ja Tolvajärven suuntiin, hyökkäyksen etenemisestä Itä-Karjalaan ja Karhumäkeen sekä kesän 1944 vetäytymistaisteluista Maaselän kannakselta Ilomantsiin, jossa käytiin vetäytymisvaiheen päätyttyä jatkosodan viimeiset ratkaisutaistelut neuvostojoukkojen kanssa. Näistä taisteluista kirjassa kerrotaan myös. Kirjassa seurataan erityisesti Ryhmä Oinosen (RO) Ilomantsista 1941 kesällä alkaneita taisteluja aina Maaselän kannakselle ja Karhumäkeen saakka.

Paikalle Ilomantsiin keskitetyt joukot, Ratsuväkiprikaati ja 2.Jääkäriprikaati sekä vahvennuksia, alistettiin hyökkäyksen alla kesäkuun puolivälissä 1941 kenraalimajuri Woldemar Oinoselle, ja ryhmittymä nimettiin Ryhmä Oinoseksi (RO). Vaikeiden alkutaistelujen jälkeen RO:lla vahvennettu saksalainen 163.D hyökkäsi sitten korpia myöten Suojärvelle, jonne saksalaiset jäivät Suojärven valtauksen tapahduttua toistaiseksi varmistustehtäviin. Ryhmä Oinonen jatkoi hyökkäystään Itä-Karjalaan vanhalla kokoonpanollaan ja eteni Suununjoelle ylittäen sen, sekä Äänisniemelle, osa siitä eteni Maaselän kannakselle ja Karhumäen valtaukseen.

Ryhmä Oinonen kuului sadantuhannan miehen vahvuiseen Karjalan Armeijaan, jonka yleishyökkäys alkoi Pohjois-Karjalasta Moskovan rauhan rajan yli itään 10. heinäkuuta 1941. Tehtävänä RO:lla oli alkuvaiheessa muun muassa varmistaa Karjalan Armeijan vasenta sivustaa sekä edetä aluksi hyökkäyksessään Kuolismaan ja Tolvajärven suuntiin mainitut paikkakunnat vallaten. Karjalan Armeijaa komensi kenraaliluutnantti Erik Heinrichs.

Kirja kuuluu Karjalan Armeijan hyökkäystä 1941 käsittelevään neljän kirjan sarjaan, jonka kolme muuta ovat: Suurhyökkäys Pohjois-Karjalasta 1941 - taistellen takaisin 1944, Hyökkäys Tohmajärveltä 1941 - taistellen takaisin 1944 ja Karjalan Armeija hyökkää 1941.